Studentum arctica

Koskapa blogin kuvaus kuuluu seuraavalla tavalla: "Kirjoittajat kertovat omasta näkökulmastaan, millaista on opiskelijaelämä Lapissa", aion nyt valaista hieman, millaista on opiskella/asua Lapissa.


Syksy: Ruska alkaa, jee! Kaikkialla on niin kaunista, päivät ovat lämpimiä ja uusi syksy antaa (turhaan) uskoa uudesta opiskeluinnosta. Tätä kestää ensimmäisen kurssin ajan. Sitten alkaa vesisade, yöpakkaset ja liukkaat kelit. Metsästyskauden startatessa punanuttuisia miehiä vilisee silmissä, eivätkä ne ole Joulupukin tonttuja. Moni hankkii itselleen flunssan tarpoessaan Tivolista kotiin puutteellisella varustuksella,alkoholi ei paljon ulkoa lämmitä.


Talvi: Hemmetin kylmä. Lunta alkaa tulla keskimäärin marraskuun puolella, siihen asti taivaalta tulee räntää tahi vettä. Kaikki odottavat lähestyvää joulua, paitsi sesonkityöläiset (allekirjoittanut mukaan lukien), jotka ovat joulunakin töissä. Eikä jouluaatosta edes makseta ylimääräistä palkkaa. Idyllinen joulu aloitetaan lokakuun paikkeilla, joten jouluun mennessä kaikki rovaniemeläiset ovat joulua kurkkuaan myöten täynnä ja haluavat tuikata tulen Santaparkin nurkalle. Joulun jälkeen voi sitten yrittää rentoutua, brittien jälkeen Lapin valtaavat venäläisturistit.


Kevät: Sataa taas. Joka puolella on loskaa, ja takatalvi iskee vapun tienoilla. Joet tulvivat, ja aurinko ei vielä lämmitä tarpeeksi, ainakaan tuulisella säällä. Sinnikkäimmät sissit korkkaavat kuitenkin pussikaljoittelun ja jäätelökesän ennen kesäkuuta. Koko kevät on lähetelty työhakemuksia ja CV:tä naama  harmaana koneella istuen. Tuskinpa edes tärppää.


Kesä: KUUMA! SÄÄSKIÄ! AAAAAH! Siinä lyhykäisyydessään Lapin kesä. Aurinko paistaa yötä päivää, ei saa nukuttua, sääsket vinkuvat korvan juuressa ja linnut karjuvat puissa.Kesällä opiskelija joko a)painaa duunia b) opiskelee kesäopintotuen turvin tai c) molempia. Aamen.


Enpä silti vaihtaisi vaikkapa pääkaupunkiseutuun. Sieltä kun puuttuu Lapin luonto.

Lisää käytäntöä, kiitos.

Oon mietiskellyt sellaista, että mielestäni oikeustieteelliseen tutkintoon olisi erittäin hyvä saada lisää käytäntöä.

Massaluennot ja itsenäinen pänttääminen tenttiin ei oikein tue käytännön oppimista. Ei ole oikein oppimisen kannalta järkeä päntätä jotain listoja, mennä tenttiin, tyhjentää tietonsa paperille, viikko tentistä ja asiat on melkein unohtunut jo. Tätä kun tekee viisi vuotta, sitten on saavuttanut tarvittavat opintopisteet ja on aika siirtyä työelämään. Kappas, eipäs enää fuksivuonna opitut tuomion koventamisperusteet tai muut listat enää palaudukaan mieleen, eikä toki ole tarkoitus kun asiat tarkistetaan lakikirjasta. Mutta onko tässä järkeä? Pitäisikö enemmän panostaa siihen käytäntöön, kun sitä ei niin vaan tarkistetakaan lakikirjasta. Olin talvella harjoittelussa ja samassa työpaikassa aloitti vastavalmistunut oikeustieteiden maisteri. Hän oli valmistunut Turusta ja kertoi että ei heilläkään ole yhtään sen enempää käytäntöä. Juttelimme jonkin verran ja paljastui, että hän oli hyvinkin pihalla tietyistä ihan perus käytännön asioista. No ei varmaan, kun ei meille koulussa opeteta sellaista. 

Nythän tosiaan tuohon 300 noppaan sisältyy vapaaehtoinen 15 opintopisteen harjoittelu, prosessioikeus kakkosen oikeudenkäyntien seuraamiset ja muutamiin kursseihin kuuluu oikeustapausharjoitukset. Lisäksi on ihan maisterivaiheen lopulla kolmen opintopisteen ammattiin ohjaavat vapaaehtoiset kurssit, kuten tuomariurakurssi, tai syyttäjäkurssi ja niin edespäin. Näiden sisällöstä en tiedä, mutta siitä huolimatta mielestäni käytäntöä on liian vähän. 

En tosin tiedä että miten käytäntöä saisi lisättyä. Pienempiä ryhmiä? Ei yliopistolla ole varaa ja en sitten muutenkaan tiedä, että olisiko sellaisessa järkeä. Enemmän oikeustapausharjoituksia? Ehkä. Onko muilla parempia ideoita? 

Tällä hetkellä suoritan juridista ruotsia Itä-Suomen avoimessa yliopistossa Hämeenlinnassa. Siitä oonkin saanut aikamoisen päänvaivan, ei nimittäin ”hetkeen” ole ruotsia tullut käytettyä. Kurssi on lisäksi aika intensiivinen, koko kurssi tulee suoritettua vajaassa kuukaudessa. Mun lisäksi kurssilla ei ole kuin näitä Joensuun ”oikislaisia”. Olen pitänyt siellä suuni ihan supussa mielipiteestäni Itä-Suomen yliopiston tutkintoanto-oikeudesta… ;)

Opiskelusta opittua

En tiedä miten asia kanssaopiskelijoilla toimii, mutta itselleni varsinaisten luentojen päättyminen on vuoden pimeintä aikaa. Ei sinällään, etteikö loman alkaminen (joka tosin menee lähes kokonaan töiden parissa) olisi kivaa. Ongelmana on pikemminkin se viimeinen loppurutistus ja viimeiset palautettavat työt.

Kuluneen vuoden aikana olen tullut huomanneeksi, että loppurutistuksessa ja opiskelumotivaatiossa on valtaisia eroja. Niinpä kevään kunniaksi listaankin tähän muutaman erilaisen opiskelijatyypin, josta voi vapaasti käydä tunnistamassa itsensä ja kaverinsa.

1. Tehotykki
Kaikkien opiskelijoiden tuttavapiiristä löytyy aina se yksi kaveri, joka vääntää jokaisen esseen ja tentin lävitse kellontarkasti aina ajallaan, usein vielä onnistuen nappaamaan kiitettävän arvosanankin. Ensimmäisen vuoden lopussa tehotykillä on jo 120 opintopistettä, jonka lisäksi tehotykki on käynyt koko vuoden opiskelujen ohella töissä varantoaan kartuttamassa. Muille on täysi arvoitus, kuinka kaksitoistatuntista päivää pakertavan tehotykin psyyke pysyy kasassa, kun taas tehotykki itse ihmettelee miten muut ovat niin aikaansaamattomia.

2. Yleismies Jantunen
Yleismies Jantunen on suoraa sukua tehotykille, ja hänenkin päivänsä venyvät helposti pikkutunneille. Jantunen ei kuitenkaan jaksa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, vaan hän sinkoilee paikasta toiseen aina uusia projekteja, ystäviä ja vapaa-ajan aktiviteetteja löytäen. Jantusen löytää niin ainejärjestön hallituksesta kuin Marttojen kevätpiknikiltä opettelemassa karjalanpiirakoiden rypyttämistä. Jos Jantusesta ei ole hetkeen kuulunut mitään, hän on todennäköisesti lähtenyt käymään Amsterdamissa, Lissabonissa tai Lontoossa. Yleismies Jantunen valmistuu vasta siinä vaiheessa, kun opiskeltavaa alaa on vaihdettu neljästi.

3. Tinkaaja
Tinkaaja on kaikista opiskelijatyypeistä yleisin. Tiedättehän, juuri sellainen joka aloittaa kirjoittamisen viime tingassa, juuri tuntia ennen kuin työ pitäisi palauttaa. Tinkaajat ovat yleensä rentoa sakkia, mutta palautuspäivää seuraavana aamuna ylösnouseminen tai hereillä pysyminen on haastavaa. Tällöin Tinkaajan pinna on kireällä, eikä poikkipuolista sanaa parane livauttaa.

4. Huomispäivän Toivo
Huomispäivän Toivolla ja tinkaajalla on paljon yhteistä, mutta siinä missä tinkaaja palauttaa tehtävänsä aivan viime hetkellä, lupaa Toivo hoitaa asiansa "heti huomenissa".
Tai ensi viikolla.
Tai joskus.

Toivo ei yöuniaan deadlinejen takia menetä, sillä hän on riittävän nokkela puhuakseen itselleen jatkoaikaa milloin milläkin verukkeella. Lopputulos alkaa kuulumaan vasta Kelan kolmannen uhkailukirjeen jäljiltä.

5. Täräyttäjä
Siinä missä Huomispäivän Toivo ei välttämättä ikinä saa hommiaan suoritetuksi, on Täräyttäjä vakaa ja varma. Toivon tavoin Täräyttäjäkin viittaa kintaalla aikatauluille, mutta ei jätä opiskelujaan silti kesken. Lopulta kandityön yhteydessä Täräyttäjä palauttaa kaikki kolmen opiskeluvuoden aikana määrätyt esseet yhdessä nipussa professoreille, pahoitellen samalla pientä viivästymistä.

Täräytyksen onnistuessa ilmaantuu todistukseen kuukauden aikana noin 160 opintopistettä. Täräytyksen epäonnistuessa opiskelija saakin alkaa miettimään miten rahoittaa neljännen ja viidennen vuoden kandiopintojaan.

6. Kummituseläin
Kummituseläin on opistossa kirjoilla, mutta päiväsaikaan häntä on turha etsiä mistään. Luentosali on viimeinen paikka yöelämässä viihtyvälle kummituseläimelle, jolle opiskelu on juurikin se pakollinen paha. Voi olla, että kummituseläin on löytänyt itsellensä downshifting-työpaikan, joka mahdollistaa ilman opintotukea toimeentulemisen. Jokin kuitenkin vetää kummituseläintä yliopiston puoleen niin, että kummituseläin tunnollisesti kirjaa itsensä mukaan jokaiselle alkavalle lukuvuodelle.

7. Ammattilainen
Ammattilainen on aina vuosikurssin kovin tyyppi, jolla on jo alan työpaikka ja vaadittava osaaminen tehdä omia juttujaan. Myöskään ammattilaista ei opistolla yleensä näe, sillä pätevyyden todistaminen jää ammattilaisella usein toissijaiseksi rahan ansaitsemiselle. Aikaa opiskelulle ammattilaisella liikenee siinä vaiheessa, kun keski-ikä alkaa saavuttaa ehtoopuoltaan.

8. Lepattaja
Lepattajalla ei ole niin minkäänlaista käryä siitä mitä hän opiskelee ja miksi. Lukuvuosi on hänelle vain välivaihe itsetutkiskelussa ja kutsumuksensa löytämisessä. Lepattajat voivat olla mukavaa sakkia, mutta he tulevat ja menevät noin puolen vuoden periodeissa, jonka jälkeen lepattajaa ei tavoita enää koskaan.


9. Normaalissa aikataulussa opintonsa suorittava opiskelija
Linkki aihetta käsittelevään Wikipedia-artikkelikokoelmaan tässä.

Hungry for...what?

Olenpa tässä viime aikoina potenut melkoista eksistentiaalista ahdistusta maailman nykytilasta. Mikä on modernilla ihmisellä, kun ei mistään ole puutetta vaan päin vastoin tässähän eletään käsittämättömässä yltäkylläisyydessä. Silti, masennus ja uupumus ovat kasvaneet räjähdysmäisesti ja invalidisoivat yhä enemmän työikäisiä ihmisiä. Missä vika?

Nykyihmisen ongelmana mahtaa olla juurikin tuo edellä mainitsemani yltäkylläisyys, ja asioiden itsestäänselvyys. Tuskin osaamme enää kuvitella aikaa ilman kännyköitä, tietokoneita, pikaruokaloita ynnä muita mukavuuksia. Toisin sanoen: ihmiselämästä on pyritty tekemään mahdollisimman helppoa. Vanhemmat sukupolvet muistavat vielä ajan, jolloin kaikesta oli puutetta, ja ehkä he osaavatkin arvostaa asioita hieman eri tavalla kuin me, nuoremmat ikäluokat. On niin kovin helppoa unohtaa, että tälläkin hetkellä miljoonat ihmiset maailmassa elävät köyhyydessä ja näkevät nälkää, ja samalla me itse heitämme ruokaa roskiin sekä kuormitamme Maata moninkertaisesti sen kapasiteettiin verrattuna. Sietäisimme hävetä.

Yltäkylläisyydellä on kuitenkin hintansa: jotta voisimme koko ajan kehittyä eteenpäin, tarvitsemme lisää resursseja (mm. taloudellisia ja teknologisia). Tehokkuus on trendikästä, ja se näkyy lähes kaikkialla; kouluissa, työpaikoilla, politiikassa sekä inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Tuloksia on saatava mahdollisimman paljon, mahdollisimman pienillä kustannuksilla mahdollisimman nopeasti. Ei ihme, jos tällainen alkaa jossain vaiheessa nyppiä. Onko enää aikaa tai paikkaa pysähtymiselle? Voisin tässä kohtaa siteerata Thomas Hobbesia, joka on sanonut kutakuinkin seuraavaa: " Elämä on yksinäinen, köyhä, ruokoton, eläimellinen ja lyhyt". Tällaisena se todella näyttäytyy 2000-luvulla, ja tuntuukin siltä, että ainoat sallitut ismit ovat individualismi ja materialismi (sen kirjaimellisessa muodossa). Ihminen on kadottamassa jotain ihmisyydestään.

Kaiken keskellä tuntuu siltä, että elämän perustavanlaatuiset laatutekijät ovat kärsineet kovien arvojen voittokulun keskellä. Esimerkiksi toisten ihmisten läheisyys on kokenut inflaation, väittäisinpä näin. Ihmiset eroavat yhä useammin, ja usein sellaisista syistä, jotka voitaisiin korvata. Läheisyydelle ja ihmissuhteille asetetaan kuitenkin korkeita vaatimuksia, niissä ei haluta kokea stressiä eikä pettymyksiä esimerkiksi stressaavan työelämän tai opiskelun lisäksi. Niinpä on usein helpompaa erota, mikäli parisuhteessa kokee pettymyksiä tai jos se ei vastaa odotuksia.

Koska muistat viimeksi nauttineesi jostain, josta sinun ei tarvinnut maksaa mitään? Mie muistan. Istuin kotonani Kittilässä talomme terassilla, ja katselin kevään etenemistä. Jäällä näkyi pari kurkea, ja bongasinpa päivää aiemmin 7 joutsenta lentämässä. Materiaalinen onnellisuus korvaa valitettavan usein tällaiset kokemukset, mutta ostosten aiheuttama huuma ei kestä kovin kauaa. Sen sijaan elämän pienistä asioista nauttiminen ja tämän mentaliteetin omaksuminen kantaa huomattavasti pidemmälle. Meillä olisi totisesti jotain opittavaa sadan vuoden takaisilta suomalaisilta: kiitollisuutta. Vaikka olot olivat huomattavammasti vaatimattomammat ja jopa kurjat, he muistivat olla kiitollisia siitä, mitä heillä jo oli.

Tulipas tästä muuten melko epäjohdonmukainen sekasotku, mutta ajatusten virtaa ei voi kahlita. Onneksi en ole tentissä :D

Ei enää fuksi

Fuksivuosi alkaa olla takana. Itse skippasin vappuviikon opiskelijajuhlat ja aloittelin työhommat hyvissä ajoin huhtikuun puolella. Opintopisteitä ehti kertymään ainakin määrä, joka riittää KELA:lle. Eilen lisäksi ilahduin suuresti kun kirjanpidosta oli tullut ihan hyvä numero. Tentissä taseen loppusumma heitti noin 20 000 eurolla, joten hieman sai jännittää että miten sen kanssa käy. Lisäksi kävin tekemässä erään aineopintotentin kirjanpitoa seuraavana päivänä. Siinä jäi lukeminen hyvin hyvin vähälle ja muutamaa pistettähän vaille läpipääsy se sitten jäi. Näiden tulosten myötä siis vahvistui se, että hain eilen kesäopintotuet. Nimittäin aion elokuun lopulla mennä uusimaan tuon aineopintotentin ja tällä kertaa aion lukea siihen paremmin. Lisäksi suoritan avoimessa yliopistossa touko-kesäkuussa ruotsin kurssin ja siitä tulee suoritusmerkintä myös sopivasti kesälle. 

Avoimesta yliopistosta tulikin mieleen, suoritin tässä huhtikuun lopulla Tampereen avoimessa yliopistossa puheviestinnän kurssin ryhmässä, jossa oli suurin osa humanisteja. Siellähän pidettiin paljon puheita. Yhdenkin aihe oli pitää puhe omasta työtä/opiskelua/harrastusta koskevasta ajankohtaisesta aiheesta. Kuuntelin ensin monta puhetta lyriikoista, runonlausunnoista, käsitöistä, luontaistuotehoidoista ja muista yhtä ”kiinnostavista” aiheista ja kerroin sitten tästä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden tutkinnonanto-oikeudesta. Sain palautteen, että aihe ei ollut mielenkiintoinen. Hetken tosiaan mietin, että mitäköhän siitäkin kurssista tulee. Porukka tiivistyi loppua kohden ja ryhmä olikin tosi mukava. Kurssilla oli myös muutamia oikeasti aikuisia, eli melkein kaksi kertaa ikäisiäni. Tapasin siellä yhden ihan mielettömän puhujan, joka opettaa työkseen. Hän piti jopa sellaisen suosittelupuheen, että minä, jopa todella mietin puheen aikana aloittavani postimerkkien keräilyn. Hän oli kyllä niin hyvä ja miellyttävää kuunnella. Loppu viimeksi oli kuitenkin ihan omia ajattelujaan avaavaa tuollainen puheiden kuuntelu aiheista, joista ei tiennyt melkein mitään entuudestaan. Puheviestinnän kurssi virkisti kyllä tosiaan tämän lukemisen välillä. 

Vappuviikko meneillään siis vielä, kisakuntoa kaikille jotka sitä Rollossa viettävät.. :)

Kesää odotellessa

Heta jo käsittelikin aihetta, josta olen pitkään miettinyt kirjoittavani: kesäduunit. 

Kuulin, että moni meidän oikkari on saanut Helsingistä oman alan hommia kesäksi. Onnea kovasti paikan saaneille..! :) Omat hakemiseni oman alan hommiin ovat rajoittuneet noin kolmeen avoimeen hakemukseen ja yhteen hakemukseen. Tosin yhdestä soitettiin ja olisin saanut oman alan hommaa, mutta kyseessä olisi ollut palkaton, jouduin kieltäytymään. Ei vaan ole yksinkertaisesti varaa vastaanottaa hommaa, josta ei olisi saanut palkkaa eikä opintopisteitä. Harjoittelun 15 opintopistettä on minulla jo tehtynä. Hieno juttuhan se olisi ansioluettelossa ollut. Vain neljän hakemuksen laittamisessa ei ole kyse siitä, että ei kiinnostaisi hakea töitä, olisin enemmän kuin innoissani oman alan työstä, josta saisi edes sen verran rahaa, että eläisi. Vietän kuitenkin kesän Tampereella ja siellä on niin hirveen vähän paikkoja mihin hakea ja paljonpaljon oikkareita. Ja jos joku paikka oli esimerkiksi syyttäjävirastossa auki, niin se oli tarkoitettu yliopistojen harjoittelubyrokratiakuvioiden vuoksi vain Turun ja Helsingin opiskelijoille.

Ensin ajattelin, että opiskelen kesän. Reilu kuukausi sitten tehtiin sellainen siirto, joka on ollut mielessä jo pitkään ja alettiin yrittäjiksi. Tämä oma firma sitten työllistää kesän, joten kesätyötä ei tarvitse enää murehtia, tosin palkansaaminen on sitten hyvinhyvinhyvin epävarmaa. Mutta riskejä on otettava joskus.  :)

Ken sai kesätyön?

Edelliseen kirjoitukseeni viitaten, moni opiskelija on varmasti viettänyt levottomia öitä miettien ensi kesää ja sitä, mahtaako sitä päästä töihin vai ei. Moni tuhahtaa tässä kohtaa, että kyllä niitä töitä tekevälle riittää, mutta Rovaniemikin on pieni kaupunki, ja opiskelujen ohelle töiden löytäminen on vaikeata. Allekirjoittaneellakin meni melkoisesti aikaa, ennen kuin onnisti ja sai säännöllisen epäsäännöllisiä töitä. Töille ei kuitenkaan parane sanoa ei, suhteilla voi saada yllättävän monia kontakteja ja mahdollisuuksia työelämään tulevaisuudessakin.

Jos tällä kertaa ei tärpännyt kesätöiden suhteen, tai sinusta tuntuu, että saattaisit mielummin tehdä jotain muuta kuin siivota toimitiloja (kaikkia kunnia tässä kohtaa siivojille!), niin varteenotettava vaihtoehto löytyy kesäopinnoista. Kohta alkavat olla ne hetket, kun Kelalle voi tehdä hakemuksen kesäopintotukea varten, eikä välttämättä tarvitse lähteä kolkuttelemaan sossun luukulle. Omat kokemukseni kesäopinnoista ovat pelkästään hyviä: tarvittavat opintopisteet tehdään kesän aikana, ja tuen voi nostaa joko koko kesältä tai pelkästään esimerkiksi kesäkuulta. Kesällä lukeminenkin on ehkä hieman kivempaa, sitä kun voi harrastaa esimerkiksi rannalla aurinkoa palvoen,jäätelön sulaessa hyppysiin.Kesällä voi panostaa esimerkiksi sellaisiin kursseihin tai kokonaisuuksiin, jotka ehkä muuten jäisivät tekemättä tai jotka eivät varsinaisesti kuulu omiin opintoihin, mutta kiinnostavat silti. Tai sitten olla todella tehokas ja paukuttaa oman pääaineen/sivuaineen opintoja, miten vain.

Itse olen menossa jälleen, kahdeksatta kertaa istuttamaan metsää. Mukavaa vaihtelua kirjastolla, luennolla tai kämpillä istumiselle. Oman alan töitä on hieman nihkeää hakea vielä tässä vaiheessa, kun kandiaan ei ole vielä saanut aikaiseksi, mutta ehkäpä ensi kesänä muistaisin hakea harjoittelutukea ja tehdä harjoittelun kesällä. Vaihtoehto sekin, eikä yhtään pöllömpi. Harjoittelupaikka voi poikia myöhemmin tulevaisuuden kesätyöpaikan, tai jopa ihan vakkaripaikan valmistumisen jälkeen.

Kovin kesäiseltä ulkona ei vielä näytä, ja saa nähdä millaisessa tuulessa ja tuiskussa sitä vappua vietetään. Kumminkin, vappu tulee taas ja ottakaa ihmeessä ilo irti vielä ennen kesälaitumille (tai niihin töihin) kirmaamista!

Opiskelijan vapaapäivä

Pääsiäinen on tulossa, ja moni opiskelija suuntaa lomaksi joko kotiin tai pysyttelee opiskelukaupungissaan pyhien yli. Luulenpa kuitenkin, että samat suunnitelmat koskevat molempia vaihtoehtoja: pääsiäisen pyhiä ei suinkaan oteta iisisti, vaan luetaan tai tehdään rästiin jääneitä kouluhommia.

Oletteko koskaan miettineet, koska opiskelija oikeastaan lomailee? Mie olen. Varsinaisia hiihto- ja syyslomiahan yliopistossa ei ole, vaan luentotaukoja. Mitä tehdään luentotauoilla? Aivan, opiskellaan. Itse käytän ne hyödyksi ja teen sillon jonkin pidemmän kirjallisen työn (joita muuten riittää) tai luen seuraavaan tenttiin. En oikeastaan edes muista, koska olisin viimeksi saanut lomailla lomallani. Kesät täytyy paahtaa töissä, jotta seuraavalle vuodelle olisi hieman säästössä rahaa ja ehkä välttyisi opintolainan nostamiselta. Samoten talvella, jos joulun aikaan on mahdollista päästä töihin niin silloin mennään töihin. Jotta keväällä voisi syödäkin.

Ja jos kesäksi ei satu saamaan töitä, niin vuokra pitää silti maksaa. Silloin nostetaan kesäopintotukia, joiden eteen täytyy niin ikään opiskella. Nyt siis herää kysymys, koska opiskelijalla on aikaa rentoutua ja ottaa etäisyyttä velvollisuuksiinsa? Ei koskaan opiskeluaikanaan. Ja tähän väliin on siis hyvä heittää, että jos joku väittää opiskeluajan olevan elämän parasta aikaa, niin haluaisinpa vaan tietää että millasta kuraa se muu aika on.

Vuonna 2010 Lapin yliopisto nousi otsikoihin, opiskelijoiden mukaan yliopistomme on opiskelijan hyvinvoinnin kannalta paras. Ei silti pidä unohtaa, että moni palaa loppuun polttaessaan kynttiläänsä molemmista päistä, pitää montaa rautaa tulessa jne. Jos tällainen tilanne uhkaa, niin on hyvä jos sen pystyy itse tiedostamaan ja stoppaamaan ennen kuin on liian myöhäistä. Visiitti tutoropettajan luona ja aikataulujen uudelleensovittaminen tekee ihmeitä, elämän ei tarvitse mennä käsikirjoituksen mukaan. Mikä hoppu tässä, valmiissa maailmassa.

Olet itse elämäsi tärkein ihminen, ja siksi on tärkeää pitää huolta itsestään. Elämä ei ole pelkkää opiskelua, vaan vastapainoksi on hyvä löytää muuta mielekästä tekemikstä. Liikuntaharrastus, ajanvietto ystävien kanssa, joskus on sallittua jopa nollata kuppilassa jos siltä tuntuu. Sopivassa määrin opiskelun rinnalla nämä antavat valtavasti voimavaroja jaksaa arjessa.

Rauhallista pääsiäisen aikaa, muistakaa nauttia kevätauringosta ja syödä niitä suklaamunia!

Silliä ja kuravelliä

Se on täällä taas, nimittäin Radio Säteily! Vuoden 2012 Säteily tarjoaa taas kaikenkarvaista ohjelmaa kaikenkarvaiselle/-karvattomalle kuuntelijakunnalle, ohjelmiston kartoittuessa menevän musiikin soittamisesta salaliittoteorioihin pureutumiseen. Radiolla on luonnollisesti sponsorinsa, mutta rahoitus ei riipu kuuntelijoista ja tekijöillä on täysi valta ohjelman sisällön suhteen, joten kuukauden ajan kannattaa siirtyä taajudelle FM 104.4, jos erikoisempi korvaherkku kiinnostaa.

Vaikka radio starttasi kohtalokkaana huhtikuun ensimmäisenä päivänä, se ei ole aprillipilaa vaan täyttä totta. Mikä taas tuntuu julmalta pilalta, on kesätöiden hakeminen Rovaniemellä. Paitsi että geneeristen työhakemusten tekeminen on äärimmäisen suolaista hommaa, oman alan kesätöistä on turha haaveilla ensimmäisen vuoden jälkeen. Media-alalla kesätyöt on yhtä kaukaa haettu ajatus kuin normaali palkkatyö vuoden ympäri. Kaiken lisäksi patologinen laiskuus ei käy eduksi kesätyöpaikan hakemisessa (tarkkaan lukevat voivat kuulla itseironista hykertelyä).

Joskus olen lukenut ja saannut kuulla, että työhakemuksen tai ansioluettelon kirjoittaminen on kuin horoskooppia ennustaisi. Itseä tulee kehua maasta taivaisiin ja tekstiin sisällyttää tottakai ne kuvaukset, joiden perusteella vaikutat samaiselta tummalta ja salaperäiseltä prinssiltä, jonka vesimies ja skorpioni kesällä tapaa. Ja joka ainoa piskuinen ansio lyhyen elämän ajalta on suotavaa sisällyttää. Mainitsinko, että kolasin talvella 2004 kotipihan? Onneksi voi aina mennä siivoamaan, että voi pitää kämpän.

Tästä hipiää kirvelevästä urkasta huolimatta kevät on saapunut myös Lappiin ja pakkasukko ainakin tilapäisesti karkoitettu, mutta varaan oikeuden sanojeni syömiseen, mikäli takatalvi yllättää. Ihmisillä on kevättä rinnassa ja koululaukku heitetään pikkuhiljaa naulaan kesäteloille. Ei siis kannata liikaa masentua katkerasta äkinästäni, vaan välttäkää turhaa stressaamista ja hoitakaa kevät lukukausi kunnialla loppuun. Hyvää alkavaa kevättä!

Säteilystä löydät lisää tietoa sekä nettiradion täältä: http://www.sateily.com/index.html

Kesää odotellessa

Lapissa päivät tuntuvat pitenevän hurjaa tahtia. Ei pelkästään valon määrässä mitaten, vaan myös sisällössä. Tulossa on sekä vappu että pääsiäinen. Lisäksi opiskelijalle löytyy bussiristeilyä ja harrastelijaradiotoimintaa Radio Säteilyn muodossa (myös allekirjoittaneella on oma ohjelmansa). Eikä siinäkään vielä kaikki. Vain kuukauden päästä on vappu, tuo juhlista äänekkäin.

Siinä missä luentojen määrät kuukausittan vähenevät, kasvaa palautettavien töiden pino. Onneksi on oppinut jo hieman organisoimaan, ja kalenterista löytyy merkintöjä jokaiselle viikonlopulle. Kesätyöpaikkakin on jo sopivasti plakkarissa, joten suunnitella tälle lukuvuodelle ei tarvitse enää muuta kuin vapaa-aikansa.

Kesäloman joka vuosi aiheuttama matkakuume on luonnollisesti jo iskenyt. Opiskelijabudjetilla ei perinteisesti pitkälle pötkitä, ellei halua loppuvuodesta syödä kiviä. Kaverin kanssa ollaankin suunniteltu käväisevämme Norjassa ja Sodankylän elokuvajuhlilla. Teltat, retkikeitin ja repullinen purkkiruokaa voi tehdä reissusta yllättävänkin huokean. Toki auton käyttöön saaminen ja polttoainekustannukset ovat konstikkaampia.

Hyviä matkakohteita tuntuu olevan kotimaakin pullollaan. Lappia voisi koluta tarkemmin lävitse ja käydä vaikkapa Karikasniemellä lohestamassa. Pohjois-Karjalasta Rovaniemelle muuttaneena ei Turun saaristoon ole tullut pahemmin perehdyttyä. Ja lapsenmielisyyden säilyttäneille huvipuistokaupungit ovat kesällä must. Julkisilla pääsee Suomessa kulkemaan kaikkialle yleensä autoa huokeammin. Junalla matkustaessakaan ei tule tylsää, sillä lisähuvina voi yrittää bongata tekoviikset ja peruukin.

Vielä kuitenkin muutama kuukausi pitäisi jaksaa panostaa ihan nykyisyyteen ja opiskeluun. Onneksi Pöykkölässä ravatessaan pärjää jo ilman talvitakkia. Kunhan loputkin jäät ja loskat teiden päältä sulavat, uskaltaa onnettomuusalttiimpikin kaivaa fillarin esiin naftaliinista. Pisteet sille, joka ensimmäisenä ehtii ylittämään joen uimalla. Mikä lienee yliopiston käytäntö litimärkänä luennolle saapumisesta?

Juristien pimeät ylityöt

Tulipa illalla 45 minuuttia ohjelmassa mielenkiintoinen raportti "Juristien pimeät ylityöt" nuorten lakimiesten ylitöistä. Sinänsä ei mitenkään uutta tietoa se, että lakimiehet tekevät yli 40-tuntista viikkoa, mutta itseäni ainakin järkytti sen yleisyys sekä 70-tuntiset työviikot ilman mitään ylityökorvauksia. Se myös ihmetytti lisäksi, että isot lakitoimistot kieltäytyivät töykeästi vastaamasta edes toimittajan kysymyksiin. Castrén & Snellman ja Fondia kertoivat sen sijaan asiallisesti omasta ylityötuntikorvausjärjestelmästään. He kasvattivat kyllä tuon myötä suosiota opiskelijoiden ja nuorten vastavalmistuneiden keskuudessa, joten Cassun ja Fondian rekryssä tulee olemaan ruuhkaa varmaan jatkossakin, eikä syyttä.

Lakimiehillä ei ole työehtosopimusta. WTF? Ja sitten se, että ei uskalleta vaatia ylityökorvauksia potkujen pelossa. Aina kuitenkin löytyy joku, joka tekee saman ilman ylityökorvauksia ja pelätään, että saadaan hankalan ihmisen leima otsaan. Tämä on ehkä jotenkin koomista, että juurikin ihmiset, jotka ajavat toisten etuja eivät saa huolehdittua edes omista eduistaan. Päteekö tässä siis sanonta, että ”suutarin lapsella ei ole kenkiä”. Maikkarin haastattelema nuori juristi totesikin, että ”Jonkun pitäisi nostaa kissa pöydälle, mutta sen jälkeen ei saa enää töitä”. Niin. Nyt pitäisi jonkun toimia, etteivät nuoret pala täysin loppuun jo työuransa alkumetreillä. Lakimiesliitto, pitäisikö vihdoin toimia? Vuosien saatossa on nähty palkansaajien puolelta onnistuneita työtaisteluja, joten on se kumma jos työoikeuden asiantuntijat eivät saa edes oman alan työolosuhteita kuntoon.

Samana päivänä tuli myös toinen lannistava uutinen. Opetusministeri näytti vihreää valoa Itä-Suomen yliopiston oikeustieteelliselle tutkinnonanto-oikeudelle. Suurin osa oikeusoppineista vastustaa tätä.

Ei näin.

(...Ja aamulla tenttiin, jotta olisin taas viittä opintopistettä lähempänä tuota ylityökierrettä.)