Osaksi opiskelijayhteisöä

Pohdintaa omasta juurtumisesta osaksi Lapin Yliopiston yhteisöä.

Lapin Yliopiston kampus on pieni, ja kaikki sen eri tiedekunnat sijaitsevat saman katon alla. Riippuen omasta tieteenalasta ja sivuaineista, saatat viettää miltei joka päivä aikaa yliopistolla ja tutustua näin pohjoisen akateemisen keskuksen muihin opiskelijoihin, henkilökuntaan, tiloihin ja rytmiin. Juurtuminen osaksi yliopistoyhteisöä tapahtuu toivottavasti mieltein kuin itsestään.

Näin ”koronafuksina” (fuksi 2020) olen viettänyt suurimman osan opinnoistani (viimeiset kolme vuotta) etänä, aikalailla pakon sanelemana. Kumppanini on päässyt monet kerrat kuulemaan voivotteluani siitä, miten en koe itseäni osaksi opiskelijayhteisöä, enkä tiedä mitä tehdä, sillä kurssit järjestetään etänä ja sosiaalinen ahdistus korvissani huutaa, että en todellakaan voi laittaa puolitutuille viestiä "pliis huomatkaa minut ja hengaillaan".

Nyt maisterivaiheen kurssien alettua, olen suorastaan häkeltynyt, miten paljon olen viettänyt aikaa yliopistolla ja kuinka paljon olen nauttinut siitä. Läsnäoloa vaativilla kursseilla olen päässyt tutustumaan ja ystävystymään uudestaan ja kunnolla vanhoihin vuosikurssilaisiin, jotka olivat jääneet fuksiviikkojen jälkeen vain Instagramin seurattujen listalle. Kulkiessa pitkää suoraa A-siivestä F:ään, huomaan enenevässä määrin jopa moikkailevani opiskelijoita ja professoreita, joihin olen tutustunut yliopiston sisäisessä ja ulkopuolisessa toiminnassa.

En kuitenkaan halua väittää, että läsnäololuennot olisivat ainoa hyvä vaihtoehto. Etäluennot luovat  joustavuutta opintojen suorittamieen mahdollistaen sen, ettei yliopistolla välttämättä tarvitse pyörähtää kuin ani harvoin, jos muu elämä ei anna myöten tai ei koe tarvetta ottaa opintoja tai yliopistoyhteisöä suureksi osaksi elämää. Etäluennot mahdollistavat kokoaikaisenkin työnteon opintojen aikana ja oman arjen pitämisen tutuissa uomissa opintojenkin alettua. Kaikki eivät voi uppoutua perinteiseen opiskelijaelämään, vaan on vain hienoa, jos opintoja pystyy edistämään myös perusarjen rinnalla.

Myös jos oma jaksaminen on koetuksella, on mukavaa, että pystyy pitämään niin sanotun ”mental health dayn”, jolloin luentoja voi seurata vällyjen välistä, turvallisesti omalta sängyltä teekupposen kanssa. Samalla tietäen ettei tipu kärryiltä, vaikka välillä ei jaksaisikaan.

- Henriikka, KTK:n opiskelijasomettaja