Taijanomaiset opiskeluvuodet – osa 1/2

Kelataan kuusi vuotta ajassa taaksepäin. Facebookin seinä osaa kertoa, että olen muuttanut Rovaniemelle 23.8.2017. Todellisuudessa muutin Rovaniemelle jo muutama päivä aikaisemmin, mutta sitä asiaa pureskellessa meni varmasti pari päivää, kunnes pystyin sen myöntämään ja julkisesti kertomaan. Olin silloin 20-vuotias, ja muutin ensimmäistä kertaa lapsuuden kodistani pois, vielä 832 kilometrin päähän. Äiti vitsaili, että olisinko vielä kauemmas voinut muuttaa. 

Olin päättänyt hakea Lapin yliopistoon opiskelemaan Matkailututkimusta yhteishaun viimeisenä päivänä. Olin ollut varma, että lähden Ruotsiin opiskelemaan ja siksi en ollut miettinytkään Suomessa olevia opintomahdollisuuksia. Jokin kuitenkin vei minut Lapin yliopiston sivuille ja päädyin selaamaan pääainevaihtoehtoja. Syynä varmaankin lienee se, että olin edeltävän vuoden asunut Levillä sesonkityöntekijänä ja viettänyt elämäni upeimman talven. Olin tainnut tulla Lappiin jäädäkseni.

Kuva: Taija Timonen

Ensimmäinen opiskeluvuosi, ’’fuksivuosi’’, meni vauhdikkaasti uusiin kotikulmiin, ihmisiin, tapoihin ja käytäntöihin tutustuen. Meidän pääaineemme porukka teki paljon asioita yhdessä myös koulun ulkopuolella ja pian tunsin kuinka koko opiskelijajärjestömme, Jalot Villit, olivat kuin yhtä isoa perhettä. Sulauduin hyvin joukkoon ja kaikki uudet tuttavuudet tekivät Rovaniemestä pian kodin. Talven tullessa meille muodostui oma laskuporukka, jonka kanssa kolusimme viikonloppuisin lähituntureita läpi. Tunsin, kuinka heräsin eloon talvella, tykkylumipuiden ja kirpakan pakkasen keskellä. Minusta oli kovaa menoa tulossa enemmän talvi- kuin kesäihminen. Siitä ensimmäisestä talvesta Rovaniemellä lähtien, olen pitänyt huolen, että pääsen tunturiin mahdollisimman usein.

Kuvat: Taija Timonen

Toinen opiskeluvuoteni alkoi Australiasta. Olin edeltävänä syksynä hakenut vaihto-opiskelemaan Canberran yliopistoon ja suuri unelmani kävi toteen, kun minut hyväksyttiin sinne. Lähdin Suomesta surun murtamana ja vielä edeltävänä iltana kysyin äidiltäni, että voisinko vielä perua koko vaihdon. En halunnut lähteä, sillä pelkäsin toiselle puolelle maapalloa muuttamista ja siellä selviytymistä yli kaiken. Äitini viisaana kuitenkin sanoi, että aina sieltä pääsee pois ja niin minä lähdin matkaan. 

Kuvat: Taija Timonen

Opiskeluelämä Australiassa oli ihanaa. Samalla se oli kuitenkin todella rankkaa, sillä tuntui, että toisella kielellä opiskeleminen vaati todella paljon enemmän. Jouduin useasti käyttämään opiskeluun tuplasti aikaa verrattuna opintoihini Suomessa. Lopulta päätin myös jättää yhden kurssin tekemättä, jottei opiskelutaakka tulisi liian suureksi. Pitäähän se vaihdossa myös kokea kaikkea muutakin. Sain paljon kavereita ympäri maailmaa ja koin sen todella rikkaaksi kokemukseksi. Uusien ystävieni avulla opin jatkuvasti uutta niin muista, kuin itsestänikin. Reissasimme Australiassa aina, kun pystyimme. Rakastuin siihen elämäntyyliin, jota saimme aina hetken elää reissuillamme: aamuisin menimme rannalle ja joko loikoilimme siellä kirjoja lukien tai lähdimme uhmaamaan aaltoja surffaten. Iltaisin ihailimme auringonlaskua ja loppuillan joko hengailimme hostellilla muiden reissaajien kanssa tutustuen tai tanssimme jalat kipeiksi rantaklubeilla. 

Vaihdossa vaikeinta oli jäähyväisten jättäminen. Neljä kuukautta meni kuin hujauksessa ja olisin halunnut, että olisimme voineet viettää yhdessä vielä seuraavatkin kuukaudet. Kaikki ystävät, jotka olivat muodostuneet kuin yhdeksi isoksi perheeksi, lähtivät koteihinsa ympäri maailmaa. Läheisimmät ystäväni olivat kotoisin Kanadasta, Ruotsista, Hollannista, Hong Kongista, Briteistä ja Yhdysvalloista. Siinä hetkessä ymmärsin, että emme enää koskaan tule elämään samankaltaista arkea, kuin siellä ollessamme. Se oli jotain niin ainutlaatuista.

Kuvat: Taija Timonen

Vaihdon loppupuolella aloin jo ikävöimään Rovaniemelle. Seurasin sosiaalisesta mediasta, kuinka ensilumi oli satanut maahan ja peittänyt kotikaupungin valkoiseen kuoreensa. Saavuin Lappiin ja huomasin samalla, että läheisimmät ystäväni lähtisivät pian vuorostaan vaihtoon ja se tuntui ikävältä, sillä koin, että olin aivan yksin. Onneksi sain pian huomata, kuinka opiskelijajärjestömme uudet tulokkaat ottivat minut avosylin vastaan ja vietinkin unohtumattoman kevään. Kevät huipentui sosiaalityön kansainväliseen kesäkouluun, jonka koordinaattorina sain kunnian toimia. Organisoin yhdessä työkaverini kanssa yli viikon kestävän kesäkoulun, jonne saapui oppilaita ja opettajia ympäri maailmaa. Onnistunut viikko vietettiin Rovaniemellä, Utsjoella ja Helsingissä uutta oppien. Sain tuosta työkokemuksesta paljon ammatillista itsevarmuutta, jonka avulla minulle aukesi myös muita työmahdollisuuksia vuosien varrella. 

Kevään aikana sain myös tietää, että minut oli valittu Helsingin-, Oulun- ja Lapin yliopiston yhteiselle kahden viikon kesäkurssille Japaniin. Kurssin nimi oli ’’Arctic studies’’, ja se alkoi heinäkuun lopulla. Onneksi matkaan pääsi myös läheinen ystäväni, jonka kanssa saimme jakaa huikean kokemuksen. Opinnot olivat todella mielenkiintoiset ja ne käsittelivät arktisten alueen asioita monelta eri kantilta. Opintojen lomassa tutustuimme paikalliseen kulttuuriin, joka kerta toisensa jälkeen osasi hämmästyttää. Japanissa ollessa koin suurta kiitollisuutta kaikkia niitä mahdollisuuksia kohtaan, mitä Lapin yliopisto oli eteeni tuonut. Ja se olikin vasta alkua.

Kuvat: Taija Timonen

Opintojeni kolmas vuosi alkoi niin, että muutimme kahden opiskelukaverini kanssa yhteen kämppiksiksi. Sen lisäksi aloitin uudet opinnot, audiovisuaalisen mediakulttuurin, taiteiden tiedekunnassa. Median opinnot kiinnostivat minua niin paljon, että en nähnyt muuta vaihtoehtoa, kun hakea opiskelemaan uudelleen. Aloitin siis samaan aikaan uudet opinnot ja viimeistelin Matkailututkimukseni opintojen kandivuotta. Jo pelkästään suoritettujen opintopisteiden määrä, 87, kertoo siitä, kuinka ahkerasti opiskelin koko kolmannen vuoden. Suositeltu opintopiste määrä per vuosi on yleensä 60. Muistan kuitenkin, että ehdin myös nauttia vapaa-ajasta ja palautua suuresta opintomäärästä. Rovaniemellä asuessa tuntuu siltä, että tunteja päivässä olisi enemmän, kuin vaikka pääkaupunkiseudulla asuessa. Välimatkat eri paikkojen välillä ovat lyhyemmät, eikä aikaa siis kulu eri kulkuvälineissä istumiseen. Olen vannoutunut polkupyöräilijä ja se on näppärä kulkupeli täällä pohjoisessa ympäri vuoden. 

Kuvat: Taija Timonen

Kolmannen vuoden keväällä alkoi myös korona, ja se vaikutti opintoihin toden teolla. Oli mielenkiintoinen kokemus suorittaa kandiseminaari etänä, sillä olin edeltävänä vuonna seurannut sitä seminaarisalista ja pohtinut, että seuraavana vuonna olisi minun vuoroni. Taiteiden opintoihini korona vaikutti kuitenkin enemmän. Monet kurssit olisivat vaatineet läsnäopiskelua, ja käytännönharjoittelua, jota oli vaikea opiskella etänä. Päällimmäisenä kuitenkin muistan sen tyhjän olon, kun kalenteri tyhjentyi ja kaikki opiskelijatapahtumat menivät tauolle. Onneksi olin edeltävänä syksynä muuttanut kahden kaverini kanssa yhteen ja keksimme kolmistaan toistemme pään menoksi hauskoja tapoja viettää aikaa kotona. Varsinkin koronan aikana Lapin luonnonläheisyydestä oli paljon apua. Kävin useasti viikon aikana, niin kuin varmaan jokainen muukin suomalainen, metsässä kävelyillä. 

Kuvat: Taija Timonen

Tarinani jatkuu seuraavassa blogipostauksessa, jossa avaan enemmän maisteriopintojani taiteiden tiedekunnassa, graduprosessista ja valmistumisesta. Käy lukemassa toinen osa ja samalla kuulet, mitä minulle kuuluu nyt!

🧡 Taija

Taija Timonen

Lapin yliopiston alumni

Opiskeli Matkailututkimusta yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa ja Audiovisuaalista mediakulttuuria taiteiden tiedekunnassa.