Pois heitettyjä (also in English)

Erään toisen blogistimme lukuvuosi alkoi taannoin kirjoituksella siitä mitä kaikkea turhaa tavaraa jäi pois Rovaniemelle muuttaessa. 

Kävin viime torstaina pitkästä aikaa kirpputorilla. Kirpputorilla käyminen vaatii aikaa ja penkominen kärsivällisyyttä. Nyt minulla oli aikaa, sillä olin raapustanut pienen kirjatentin reilussa tunnissa, eikä ihan vielä ollut edes lounasaika. Suuntasin Kauppayhtiön takana sijaitsevalle Tuhat-Torille. Kiersin loossit läpi ja vartin aikana olin kerännyt käsivarrelleni huivin, kotelomekon, farkkupaidan, t-paidan ja housut, (jotka sovituksessa totesin liian isoiksi). Kaikki näyttivät silmääni lähes käyttämättömiltä ja maksoivat yhteensä vain 16 eurolla. Toisen romu on toisen aarre, ajattelin ja löntystin tyytyväisenä virastotalolle syömään.

Olen itsekin ollut joskus ahkera kirpparimyyjä. Kerran vuodessa tuli tehtyä inventaario ja roudattua läjä tarpeettomaksi käynyttä vaatetta kirpputorille. Nyt ostostelutahdin hiivuttua olen myynyt satunnaisia vaatekappaleita ja urheiluvälineitä facebook-kirppiksillä. Ne ovat helppoja, saavutettavia ja niitä on jopa tietyille vaatemerkeille ja harrastelijaryhmille omia. Niissä ärsyttää vain seuraava: keskusta, vain nouto, ei sovituksia, yv, av, yv, yv, jono, Jos Maria ei ota niin jono, saanko mitat? kai kai? onko tämä vielä mennyt? Riikka V, oletko vielä jonossa? Suositulla COS & Filippa K. -kirpparilla varauksia myyntiartikkeleihin tulee minuuteissa toistakymmentä. Ei siihen pääse väliin mitenkään.

Tilanpuute, muutto tai tavaranpaljouden ahdistus ovat yleensä syynä kirpparipöydän pystyttämiseen, mutta joskus myöhemmin saattaa harmittaa, jos on myynyt jotain täysin toimivaa pois. Jotain johon sittenkin olisi uudestaan ihastunut. Siskoni pyysi vastikään lainaan kenkiä, jotka olin jo vuosi sitten pistänyt kiertoon. Joskus etsin epätoivoisesti kotikotoa jotain vanhaa kesämekkoa, kunnes kuulen, että ”ei kun se on jo menny kirpparille aikaa sitten”. 

Tavara on nykyään niin kertakäyttöistä. Antimaterialististen arvojen nousu saa meidät puhdistamaan omatuntomme puhdistamalla vaatekaapin, mutta poisheitettyjen tavaroiden tilalle ostetaan usein vain lisää tavaraa. Tottakai kirppistely on toisille harrastus ja merkkitavaran kiertäessä nopeaa, yhä useampi saa siitä ilonsa.

Tänä keväänä olen vain hyväksynyt sen, että keittiössä nyt vain on pari uunivuokaa ja mutteripannua, joita ei vain tule tällä hetkellä käytettyä, ja vaatekaapissa on farkkushortseja ja hameita, joita käytän vain muutamana kesäpäivänä. Ei kaikkea tarvitse heti heittää pois ja kyllä nyt pari ylimääräistä pahvilaatikkoa seuraavaankin muuttoautoon mahtuu. Löysin vastikään kaapistani myös vanhat mustat saappaat - ja rakastuin niihin uudelleen.

Tämä blogikirjoittelu on minun osaltani nyt ohitse. Olen muutaman viikon kesätöissä kotikylilläni Kemijärven Kuvanveistoviikoilla. Jos olet Lapissa, käy toki katsomassa mitä koti- ja ulkomaiset taiteilijat saavat viikossa aikaan parimetrisestä kelohongasta (taideopiskelijat hox:))...

Hyvää kesää kaikille,

Ella

Vesimyyrä(?) kaislikossa

___________________________________________________________________________________________

Last thursday I went shopping for a very long time. I visited Tuhat-Tori flea market behind the lovely café Kauppayhtiö (which also sells vintage). Tuhat-Tori is a self service flea market with tables that people can rent to sell unwanted household items and clothes. After a quick browse I had found a scarf, a denim shirt, a sheath dress, and a t-shirt, all mint to my eye and costed only 16 euros altogether. One man’s trash, that’s another man’s come-up, I thought.

I’ve been selling stuff in those flea markets and car boot sales, too. I used to dump a pile of clothes on those tables at least once a year. Nowadays, as I don’t buy so much clothes, I sometimes sell just a few items in Facebook groups or other auction-style websites. They are easy, accessible and there are groups for different brands and hobbies. Some of them are so popular that items get sold in minutes.

Lack of space, moving to another apartment or the mere anxiety about matter are the reasons we want to throw everything away and start anew, but sometimes you start missing something you’ve thrown away. 

It's so disposable nowadays. The rise of the antimaterialistic values means empty wardrobe - clean coincidence, but often we just buy something more to fill that gap. (Buying second hand can be considered a hobby for some, though.)

This spring I’ve given up to the fact that sometimes I just happen to have a few unused pots and pans in my kitchen and a summer dress that I only wear twice a year. Don't throw things away so lighthearted. You might just fall in love with them again.

This was my last blog post. Check out International Woodsculpting Symposium in Kemijärvi after Midsummer if you are planning to stay in Lapland. I'll be working in the organization :)

Have a great summer, everyone!

Ella

The river is flooding in Rovaniemi in May