Notaaritutkielma

Notaaritutkielma on oikeustieteellisen kanditaatintutkielma. Notaarityöllä ja gradulla on sikäli merkitystä, että me oikeustieteellisessä emme erikoistu mihinkään: meistä ei valmistu verojuristeja, yritysjuristeja tai sopimuslakimiehiä. Syventävillä ainevalinnoilla ja juurikin opinnäytetyöllä voimme osoittaa erikoistietämyksemme tuleville työnantajillemme.

Olin onnellinen ja helpottunut kun pääsin kuin pääsinkin osallistumaan kevään varallisuusoikeuden notaariseminaariin. Notaariseminaariin pääseminen ei ollut itsestään selvyys tänä keväänä. Seminaareja järjestettiin vähemmän kuin tilausta olisi ollut, eikä seminaareille yleensäkään voida ottaa sisään kuin kymmenen tai korkeintaan kaksikymmentä opiskelijaa. (Miksi: seminaariin kuuluu oman aiheen esittelyä, opponointia ja tarvittaessa henkilökohtaista ohjausta ja seminaarin vetäjä tietenkin lukee kaikki työt läpi.) Muutama ylimääräinen utelias oli tullut paikan päälle ensimmäiselle luennolle kärkkymään josko varapaikka heltiäisi. 

Vaikeinta notaarityön kirjoittamisessa on aiheen valinta ja rajaus: itselle mieluinen ja läheinen aihe pitää motivaation yllä kirjoitustyössä ja tutkimuksen rajaaminen estää työtä paisumasta hallitsemattomaksi sekamelskaksi. Kun aihe on suurinpiirtein valittu, alkaa lähdekirjallisuuden kahlaaminen. Myös tässä vaiheessa on mahdollista tarkentaa ja rajata aihetta. Itse kirjoittamiseen ei seminaarinvetäjän mielestä tulisi uhrata aikaa kuin parisen viikkoa. 

Lukemaan tottuneelle oikeustieteen ylioppilaalle oman tekstin tuottaminen saattaa aiheuttaa aluksi vaikeuksia. Olen ennen notaarityötä tehnyt kaksi pienempää kirjallista työtä (n. 10 sivua kumpainenkin). Notaariseminaarin tarkoitus on auttaa opiskelija alkuun. Ensimmäisillä kerroilla käydään yleisesti läpi notaaritutkielman tekemistä, tutkimusmetodeja, kirjoitusasua, lähdeviitteiden merkitsemistä ja muuta sellaista. 

Varallisuusoikeuden notaariseminaariin osallistuvat tekevät notaarityönsä velvoite-, kauppa-, tai immateriaalioikeudesta. Teen omaa työtäni urheilun sopimusoikeudesta. Tutkin valmennustukisopimuksia ja niissä urheilijalle asetettuja rajoituksia hankkia omia sponsorisopimuksia ilman liiton hyväksyntää. (Muistat varmaan Iivo Niskasen RedBull -tempauksen ja Petter Northugin yhteistyön kauppaketju Coopin kanssa, minkä Norjan hiihtoliitto halusi kieltää sillä uhalla, että Northug suljettaisiin maajoukkuetoiminnasta.) Älä sinäkään ota kandityösi aihetta liian vakavasti:)

Monet opettajat suosittelevat valitsemaan notaarin aiheen tulevaa gradua silmällä pitäen. Notaarityön aihetta voi gradussa sitten syventää ja tutkimusta jalostaa. Myös aloittaminen helpottuu, kun lähdeaineisto on jo valmiiksi kahlattu läpi. Oman seminaarinvetäjämme mielestä varteenotettava vaihtoehto on myös tehdä gradu täysin toisesta aiheesta - koet uuden oppimiskokemuksen ja laajennat erityisosaamisaluettasi.

Opinnäytetyötä ei tule pelätä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Itse aloitin kyseisen paperin raapustamisen löysin rantein. Katsotaan kuinka pitkälle se kantaa. (Ei kai nyt kandia pidä otsa kurtussa väkertää? Graduun kannattaa ehkä sitten jo vakavoitua.)

Eikä kyseistä paperia tule professorin arvioinnin jälkeen kukaan enää ikinä lukemaankaan.

Sori taas.

-Ella

P.S. Näin kevään korvalla alkaa blogistillakin olla jo takki tyhjä.