Hei hei Pöykkölä!
Tiistaina oli Taiteiden tiedekunnan evakkobileet Rotkolla. Kakkuveistoksia, (finaalissa mm. kakkuteokset Peto on irti ja Home sweet home) juhlapuheita, teatteria ja tanssia. Iloa siitä että syksyllä päästään viimein omiin tiloihin F-siipeen. Odotan muuttoa itsekin innolla, mutta kumma kyllä, minulla on myös vähän haikea olo. Pöykkölää tulee melkein ikävä. Melkein.
Vaikka Pöykkölän kampus tuntui välillä Rovaniemeltä pienoiskoossa – kaikki tarvittava kutakuinkin löytyy, mutta on se vaan kaukana ja keskellä ei mitään – on siinä ollut kaupungin tapaan omat hyvät puolensa. Jokimaisemissa on ollut aamuisin kaunista pyöräillä ainakin niinä päivinä kun sää on maisemien ihailun sallinut. Pyörätiellä hengailevien fasaanien väistely on tuonut matkaan välillä sopivaa lisäjännitystä. Kampusbussilla on ollut mukava matkustaa kirpeillä talvipakkasilla, jos on jaksanut herätä ajoissa. Viitsimättömyys ei bussilla matkustamiseen siis ole ollut syynä, sillä 8.30 lähtevällä bussilla kulkeminen vaatii heräämistä paljon aikaisemmin kuin se, että lähtisi 8.50 pyöräilemään aamuluennolle.
Jos bussista talvella kuitenkin myöhästyi ja pyörän vaihteet olivat jäässä, oli luennoille mahdollista kulkea myös Kemijoen jään yli. Lumihangessa ja jäätävässä tuiskeessa tarpomisessa oli siinäkin oma arktinen viehätyksensä, ja ulkoiluhan tunnetusti virkistää ajatuksia. Evakkotiloissa opiskelu on joka tapauksessa tarjonnut opiskelijoille loistavan mahdollisuuden harrastaa hyötyliikuntaa!
Pöykkölän kaukainen sijainti on ollut oikeastaan huikea etu. Dekaani puhui tiistain pippaloissa siitä, että yllättäen TTK:n opiskelijoiden opinnot ovat edenneet evakossa tavallista joutuisammin. Syy ei tietenkään ole opiskeluun kannustavassa arveluttavassa talous- ja työtilanteessa vaan todennäköisemmin etäisyyksien aiheuttamassa leiriytymisilmiössä. Kun lähtee atk-luokan 3D-mallinnusohjelman luokse kuuden kilometrin päähän kotisohvalta, sinne myös helpommin jää kerralla pidemmäksi aikaa. Häiriöttömässä ympäristössä kurssityöt etenevät hyvin, kun ei koko aika kehtaa Facebookiakaan selailla. Jos muistaa ottaa eväät mukaan, jaksaa leireillä luokassa siihen asti että vartija häätää keskiyöllä pihalle.
Kiinnostavaa nähdä, miten taiteiden opiskelijat syksyllä sopeutuvat (suurimmalle osalle opiskelijoista) uuteen ympäristöön F-siivessä. Millaisia tieteen ja taiteen törmäyksiä syntyy yliopiston käytävillä? Väheneekö vai kasvaako atk-luokkaan leiritytyvien määrä, kun opiskelijakämppä on lähempänä omaa kampusta ja toisaalta jos huhu 24/7 auki olevasta F-siivestä pitää paikkansa? Romahtaako taiteiden opiskelijoiden kunto ilman päivittäisiä pyörälenkkejä? Jäämme jännittämään, mitä syksy tuo tulleessaan. Nyt on vielä muutama päivä aikaa pelastaa omat kurssityöt siivouksen alta kotiin ja nauttia viimeiset lounaat maaseudun rauhassa. Hyvästi Pöykkölän harmaat käytävät!
 |
| Taidetta ihastuttavalla kaarisillalla matkalla Pöykkölään |
Vaikka Pöykkölän kampus tuntui välillä Rovaniemeltä pienoiskoossa – kaikki tarvittava kutakuinkin löytyy, mutta on se vaan kaukana ja keskellä ei mitään – on siinä ollut kaupungin tapaan omat hyvät puolensa. Jokimaisemissa on ollut aamuisin kaunista pyöräillä ainakin niinä päivinä kun sää on maisemien ihailun sallinut. Pyörätiellä hengailevien fasaanien väistely on tuonut matkaan välillä sopivaa lisäjännitystä. Kampusbussilla on ollut mukava matkustaa kirpeillä talvipakkasilla, jos on jaksanut herätä ajoissa. Viitsimättömyys ei bussilla matkustamiseen siis ole ollut syynä, sillä 8.30 lähtevällä bussilla kulkeminen vaatii heräämistä paljon aikaisemmin kuin se, että lähtisi 8.50 pyöräilemään aamuluennolle.
Jos bussista talvella kuitenkin myöhästyi ja pyörän vaihteet olivat jäässä, oli luennoille mahdollista kulkea myös Kemijoen jään yli. Lumihangessa ja jäätävässä tuiskeessa tarpomisessa oli siinäkin oma arktinen viehätyksensä, ja ulkoiluhan tunnetusti virkistää ajatuksia. Evakkotiloissa opiskelu on joka tapauksessa tarjonnut opiskelijoille loistavan mahdollisuuden harrastaa hyötyliikuntaa!
Pöykkölän kaukainen sijainti on ollut oikeastaan huikea etu. Dekaani puhui tiistain pippaloissa siitä, että yllättäen TTK:n opiskelijoiden opinnot ovat edenneet evakossa tavallista joutuisammin. Syy ei tietenkään ole opiskeluun kannustavassa arveluttavassa talous- ja työtilanteessa vaan todennäköisemmin etäisyyksien aiheuttamassa leiriytymisilmiössä. Kun lähtee atk-luokan 3D-mallinnusohjelman luokse kuuden kilometrin päähän kotisohvalta, sinne myös helpommin jää kerralla pidemmäksi aikaa. Häiriöttömässä ympäristössä kurssityöt etenevät hyvin, kun ei koko aika kehtaa Facebookiakaan selailla. Jos muistaa ottaa eväät mukaan, jaksaa leireillä luokassa siihen asti että vartija häätää keskiyöllä pihalle.
Kiinnostavaa nähdä, miten taiteiden opiskelijat syksyllä sopeutuvat (suurimmalle osalle opiskelijoista) uuteen ympäristöön F-siivessä. Millaisia tieteen ja taiteen törmäyksiä syntyy yliopiston käytävillä? Väheneekö vai kasvaako atk-luokkaan leiritytyvien määrä, kun opiskelijakämppä on lähempänä omaa kampusta ja toisaalta jos huhu 24/7 auki olevasta F-siivestä pitää paikkansa? Romahtaako taiteiden opiskelijoiden kunto ilman päivittäisiä pyörälenkkejä? Jäämme jännittämään, mitä syksy tuo tulleessaan. Nyt on vielä muutama päivä aikaa pelastaa omat kurssityöt siivouksen alta kotiin ja nauttia viimeiset lounaat maaseudun rauhassa. Hyvästi Pöykkölän harmaat käytävät!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.