NONIIN!

Mihinkäs sitä ittensä nyt tuli laitettua mietin mielessäni, kun stressilevelini limes lähenee kohti ääretöntä. Osallistuin Lapin yliopiston Teollisen muotoilun ja BRP:n järjestämään muotoilukilpailuun, jossa palkintona oli huikea mahdollisuus päästä palkalliseen työharjoitteluun Kanadaan. Niinhän siinä sitten kävi, että voitin koko kilpailun ja pokkasin itselleni kertaheitolla kesäksi työt ja ulkomaanlomasuunnitelmat.

Tervehdys tosiaan kaikille uusille tuttavuuksille ja tuntemattomille, olen Heikki ja nyt kolmannen vuoden päättävä teollisen muotoilun opiskelija Taiteiden tiedekunnasta matkalla kohti työharjoittelua Kanadassa. Olen opintojeni alkamisesta lähtien ollut enemmän tai vähemmän kiinnostunut ajoneuvomuotoilusta, ah niin monen muunkin muotoilua opiskelevan toverini tavoin. Tuntuu siltä, että jos johonkin tuotteeseen voidaan ajatella liittyvän muotoilua, monella on ensimmäisenä mielessä autot tai ajoneuvot, ja tietenkin itsestänikin on havaittavissa stereotyyppistä ihastumista tähän osa-alueeseen.

Jo viime keväästä lähtien tiesin osallistuvani tänä lukuvuonna tarjolla olleeseen kelkkaprojektiin.

BRP Design Competition 2015 –kilpailussa suunniteltiin tulevaisuuden LYNX -moottorikelkkoja, ja kuten kaikki Arctic Design Week -viikolla Pilkeessä pidetyssä näyttelyssä vierailleet varmasti tietävät, syntyi tuon kilpailun lopputuloksena yli kymmenen toinen toistaan hienompaa näkemystä nuorille suunnatuista kelkkailukokemuksista.

”Nyt toista kertaa järjestetty BRP:n Designkilpailu keskittyi Y-sukupolveen (1980- ja 1990-luvulla syntyneet) ja haastoi Lapin Yliopiston taiteiden tiedekunnan opiskelijat muuttamaan nykyisten moottorikelkkojen ajatusmallia ja suunnittelemaan tuotteen nuoremmille moottorikelkkojen käyttäjille. Teollisen muotoilun opiskelijat saivat tehtäväkseen suunnitella täysin uuden talviurheilukokemuksen edullisella hinnalla.”

http://www.brplynx.com/fi/etusivu/ajankohtaista/brpn-designkilpailun-voittaja-julkistettiin-arctic-design-weekilla.html

Blogissa tulen kertomaan kokemuksistani tulevalta kesältä työharjoitteluun ja elämääni Kanadassa liittyen.

Tällä hetkellä elämme jännittäviä aikoja. Lähtötunnelmat alkavat vallata mielen kun havahdun junasta matkalla Ouluun. Viimeistään tämä ns. viimeinen vierailu kotiin saa tajuamaan sen kuinka lähellä harjoittelun alku onkaan. Passi on valmiina kuten myös asunto vanhemman pariskunnan alakerrasta Kanadan päässä. He ovat paikallisia, ja koska tuleva työpaikkani ja näin ollen asuntoni on Quebecin maakunnassa, he puhuvat ranskaa ja vain ranskaa……..minä en. Elekieli on onneksi kansainvälinen ja onhan sitä tähän elämänpisteeseen mennessä ehtinyt jotain kieliäkin opiskella – reilu 12 vuotta englannin kielen opiskelua takana ja lähinnä taipuu finglish ja rallienglanti.

MUTTA ainiin, eihän mulla oo ees työlupaa vielä! HEH. Tieto hyväksytäänkö työlupahakemukseni, tulee viranomaisilta kahden viikon sisään ja niin varmaa kuin epävarma onkin, ei voi vielä varmaksi sanoa saanko todella sen työluvan. Nooh, luottakaamme Kanadan maahanmuuttoviranomaisiin!

Eniten tällä hetkellä ehkä kuitenkin jännittää se hetki kun Kanadasta lopultakin ilmoitetaan, että lennot on varattu - sitten se on todellakin menoa. No, onhan siinä se muutama tunti – vaimitäseon - aikaa jännittää tulevaa lennolla suomesta Montrealiin.

Kesä kurkistaa jo kulman takaa, mutta käykäähän kaikki muuten vierailemassa kelkkamuseossa napapiirillä!