Mitä onni on? / What is happiness?

Nyt kun ikää ja elämänkokemusta on karttunut huikeat 20 vuotta, on hyvä pysähtyä miettimään vähän onnellisuutta. Mihin hävisi lapsen huoleton ja onnellinen elämä? Lasten suhtautuminen elämään on jotain sellaista, josta me täysikasvuiset tylsimykset saataisiin ottaa vähän mallia. Kuinka moni iloitsee vielä karkkipäivistä, lätäköistä, leppäkertuista, joulupukista, iltasaduista tai muista hyvin pienistä elämän iloista? Kuinka moni muuten takertui sanaan "karkki"? Se onkin varmaan ainut asia mistä tenttiin lukeva opiskelija saa pientä nautintoa luku-urakan ja esseiden kirjoittamisen keskellä. Vai miten on, nautitteko vielä kengän lötsäyttämisestä lätäkköön matkalla yliopistolle?

Kuva: Emilia Nypelö

Olen oppinut, että onni on usein joko tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Olenko nyt onnellinen? Istuessani tässä tietokoneen ääressä kirjoittaessani tätä tekstiä, maha täynnä iltapalan jälkeen hyvä treeni salilla tehtynä. En tunne tässä hetkessä kovin suurta aihetta onnelle, enkä useimmiten edes mieti asiaa. Onni on kesällä, ulkomailla, perheen kanssa, onni on siellä ja onni on täällä, mutta milloin onni on tässä ja nyt? Olen tullut siihen tulokseen, että onni ei pidä melua itsestään, ja viihtyykin paremmin piilossa.

Kuulemieni tarinoiden pohjalta voisin tehdä tosielämään perustuvan teorian siitä, että silloin kun ihminen erehtyy humaltumaan onnellisuudesta, tekee hän pahimman mahdollisen virheen: hehkuttaa onneaan muille. Nimittäin oman onnensa hehkuttamisesta muille seuraa usein onnen laskusuunta lähipäivien aikana. Älkää tästä minua syyttäkö, en itsekään ole riemusta hyppelehtinyt alamäkeä alas iloisen kukkulan valloituksen jälkeen. Tämä karu ja kärjistetty omiin kokemuksiini perustuva teoria onnellisuudesta onkin oikeastaan "onnen" ja "tavallisen/hyvän olotilan" erottaja. Onni on ujo, hento ja arka, eikä se viihdy isolla näyttämöllä. Eikä onni viihdy kukkulan päällä kovin pitkään, sillä pysyvä onnen tila voisi kadottaa merkityksensä ja muuttua "hyväksi/tavalliseksi olotilaksi".

Onni on odotettu, hyvin tärkeä vieras. Onni kuitenkin viihtyy paremmin seinäruusuna, joka käy aina välillä vierailulla elämässä. Vierailuaika riippuu elämäntilanteesta: suuret tapahtumat, kuten lapsen syntyminen tai naimisiinmeno, ovat tilanteita joissa onni voi jäädä yökylään pidemmäksikin aikaa. Pienet tapahtumat puolestaan (kuten vaikka paljon naurua sisältävä iltalenkki parhaan ystävän seurassa) ovat onnen pikavisiittejä, jolloin onni tulee salakavalasti koputtamatta sisään, ja hiipii yhtä äänettömästi ulos. Se on vain itsestä kiinni, oppiiko ottamaan onnen tekemät vierailut vastaan, ja nauttimaan sen läsnäolosta lyhyitäkin hetkiä.

Yritetään iloita asioista niinkuin lapsena iloittiin. Pelaillaan pelejä, kutitetaan useammin, nukutaan päikkäreitä ja syödään karkkia. Ja vaikka onni tuleekin samaa matkaa kesän kanssa, koitetaan nautiskella myös alkavasta maaliskuusta!

- Enni

.....     .....     .....     .....     .....     .....     .....     .....     .....     .....     .....     .....     .....     .....     .....     .....     .....     .....     .....     .....

I have learned that happiness tends to exist either in the past or the future. Am I happy right now? Sitting here at home by myself writing this text, belly full of food after a great workout at the gym. In this moment I don't feel any specific reason to be happy, and usually I don't even think about it. Happiness is in the summer, abroad, with my family and friends, happiness is here and there, but when does happiness exist here and now? I have come to a conclusion that happiness doesn't like making noise and prefers to hide instead.

According to the stories I've heard I could make a theory based on real life. At the times when people are so happy they feel like they're floating in the air they tend make the gravest mistake: letting other people know about it. You see, telling everyone about your current state of happiness is almost a guaranteed way to drive it away. This bleak but exaggerated theory about happiness is actually what separates "happiness" from "just fine". Happiness is shy, sensitive and delicate, and it doesn't enjoy the footlights of a grand stage. Neither does happiness enjoy staying with you for too long since a permanent feeling of happiness just might lose its significance, turning into "just fine".

Happiness is an anticipated and a very important guest. However, happiness usually enjoys being more of a wallflower coming for a visit from time to time. The duration of the stay depends on one's life situation: big events like having a child or getting married are examples of events when happiness comes for a longer visit. On the other hand, small events (like enjoying the company of your best friend for example) are mere fleeting moments of happiness, often over before you've even realized it. It is only up to you whether you can spare a moment for this welcomed guest and enjoy its prescense, even for a short while.

Although happiness and summer may be best friends, let's try to enjoy the upcoming spring too!

Kommentit

Suositut tekstit