Raha maksaa

Se kirjekuori on aina yhtä pelottava. Se katsoo minua eteisen lattialta silmästä silmään. Mietin hetken teeskentelisitkö sen olemassaolemattomuutta totuuden kohtaamisen sijasta. Muutaman tunnin välttelyn jälkeen kirjekuori on yhä paikallaan, juuri siinä mihin se postiluukusta tipahti. Väistämätön toteutuu tässäkin tapauksessa. On palattava lähtöruutuun.

Kela muistaa monia opiskelijoita ja juuri koskaan sillä ei ole hyviä uutisia. Paperi on miinusmerkkistä ja miinus on paisuttanut itseään entisestään. Lasku on iso kun se vihdoin löytää tiensä perille. Aluksi ei voi edes hahmottaa mistä se on ja miksi. Muisti ei yllä muutaman vuoden päähän ja työllä ansaitut rahat ovat palaneet taskuista tuhkana tuuleen aikaa sitten. Porkkana on vaihtunut kepiksi. Itseasiassa kahdeksi. Tuen joutuu palauttamaan korkojen kanssa takaisin ja kyseinen tukikuukausi on menetetty ikuisiksi ajoiksi.

Keppi näpäyttää ikävästi ja tuntuu pitkän aikaa nahassa. Jäljet näkyvät kuukausia takaisinmaksusuunnitelmina ja säästämisenä. Säästö tulee pienestä opintotuesta. Muutamassa vuodessa kun tilanteet muuttuvat ja silloiset työt ovat jääneet. Katkeruus nousee pintaan ja täyttää kiitollisuuden jokaisesta helposti ansaitusta tuesta, lähes ilmaisesta rahasta.

On vaikeaa ymmärtää työstä maksettavaa hintaa. Kun tuloraja meni yli kolmellasadalla, maksan siitä kuusisataa takaisin. Se on kova hinta työn ja opiskelun yhdistämisestä. Rahan maksaminen takaisin on myös kovaa työtä. Siitä aukeaakin kierre. Täytyykö ottaa opintolainaa vanhojen takaisinmaksua varten. Uusi oravanpyörä on valmis työn, tienaamisen, velkojen maksun ja opiskelun välillä. Muutaman vuoden päästä minua odottaa taas eteisessä tuttu kirjekuori.