Prkele - olen työtön!

Joka kesä on pitänyt mennä töihin. Joka hetki on täytynyt ajatella niitä rahoja, jotka taikovat tilin ikuisen miinuksen päälle vertikaalisen viivan. Työ tuo rahaa, mutta raha on aikaa. Se on pois kaikesta muusta, mutta jos sitä ei ole, on pois kaikesta muusta. Keinulauta keikahtaa todella helposti puolelta toiselle. Tasapainoa on vaikeaa säilyttää. Raha ja onni sopivat huonosti yhteen. Ne eivät mahdu samaan aikaan eikä paikkaan.

Tänä kesänä ei pidä mennä töihin. Voin tehdä kaikkea mitä haluan rahattomuuteni kustannuksella. Naureskelen ja viheltelen, itken sitten myöhemmin, sillä kymmenien vuosien uraputki ei naurata. Se imaisee heti kun astuu yliopistosta viimeisen kerran ulos. Nyt on vielä vapaus valita olla työttömänä. Nyt on vielä varaa pysäyttää jokapäiväinen oravanpyörä edes hetkeksi. On hienoa päästä kokeilemaan aikaa, nyt kun on aikaa siihen.

Kesäopiskelu on loistava tapa saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sillä saa keinulaudan tasapainoon. Omatunto ja syyllisyys hyvin ansaitusta ei minkään tekemisestä valuu viemäriin ja syksyn tilin pitkä miinus tuntuu kaukaiselta kun opiskelee kesän. Kaikki on mahdollista, kun astuu aina välillä yliopiston kuplaan ja viivähtää siellä hetken. Muu maailma odottaa ilman pakkoja. Niin kuin eräs viisas kerran sanoi; elämä on ihmisen parasta aikaa. Itselleni se on kesä.