Kirput torilla
Pienen stressin mukiloiman unettoman yön jäljiltä lähdin kipakkaan pakkasaamuun taistelemaan väsymystä ja kylmyytä vastaan aikeenani tarkistaa pitkästä aikaa Rovaniemen yllätyksiä täynnä olevat kirpparit, joita täällä on varsin mukava määrä. Matkan tarkoituksena oli pääasiassa löytää elektronisia leluja ja laitteita, joita voisin näpelöidä myöhempänä ajankohtana pidettävässä työpajassa.
Pakkasaamun viima vaihtui hetkessä auringon hiostamiin märkiin kainaloihin, kun askel otti toistaan kiinni kiivaalla tahdilla, ja teollisuusalueen kirpputorien ovet siinsivät näköpiirissä. Ensiksi astuin jalallani Punaisen ristin Konttiin, jossa hintalapuissa on alhaiset numerot ja punaiset ristit. Puoti on täynnä lahjoitustuotteita ja varat menevät hyväntekeväisyyteen. Siellä silmiini iski sohvalla rennosti makoileva halvan oloinen balalaikka. Hypistelin sitä hetken, mutta epäröin - en minä sinua ota matkaani, vaikka soittaa sinua tahtoisin, sanoin ja jatkoin seikkailujani. Elektroniikkaa oli, mutta ei minua varten. Poistuin paikalta kiivas ajatus venäläisestä illasta vodkapullon kiertäessä kasakalta toiselle balalaikan säestäessä ripaskatuokiota.
Vähän matkan päässä Kontista on Varastotien Kirppis, ilmeisesti Rovaniemen suurin käytetyn tavaran jälleenmyyntipaikka. Sieltä olen aikani saatossa monet levyt ja romut ostanut halvalla. Tyhjiä looseja ei juurikaan ole ja löytöjä on helppo tehdä, kun vain jaksaa ajan kanssa silmäillä jokaisen pienen yksityiskohdan. Itse olin balalaikan hämmentämänä hieman kiireinen ja juoksin loosit lävitse pariin kertaan ja löysin pari elektronista vempainta, joista luulin olevan hyötyä tulevissa koitoksissa. Lankapuhelin osoittautui mahdottomaksi kapineeksi modata, mutta lasten elektroninen leluviulu sai itselleen uuden toimintafunktion niin, että napsahti. Ei tiennyt Kiinanpoika kolvatessaan piirilevyjä, mitä hullut näpertelijät siitä vielä tekisivät. Kirosin Varastotiellä automobiilittomuuttani, kun näin hienon pöydän, jota ei käsivoimin kotiin kannettaisi. Se jäi sinne muita varten. Ennen lähtöä onneni kääntyi ja nappasin legendaariset Musta-Pekka -pelikortit ja marssin tiskille. Rahaa oli vielä maksusuorituksenkin jälkeen, joka on harvinaista ostettaessa tavaroita "oikeista" kaupoista.
En ollut valmis vielä keskustaan, sillä mieltäni kiristi Volgan lautturit, borssikeitto ja sosialistisen realismin puuduttava tunnelma - mies tarvitsee soittimen, venäläisen soittimen. Marssin takaisin konttiin ja löin rahat tiskiin - "Minä otan tämän!", ja siinä samassa keskustan kirpputorit unohtuivat, sillä soittimen työntövoima vei miehen sisätilan lämpöön virittämään tätä halpaa ja heiveröistä ei-niin-laadukasta balalaikkaa. Vaikka emme saaneetkaan oligarkin tytärtä, saimme taatusti sorjan Novgorodin kylän tyttären, jossa riittää tunnetta ja tekemistä useammaksi illaksi ilman turhaa hienostelua.
Olen aarteiden ystävä ja kirpputorit ovat sellaisia täynnä. Ai niin tämä ei sattunut perjantaina.
Pakkasaamun viima vaihtui hetkessä auringon hiostamiin märkiin kainaloihin, kun askel otti toistaan kiinni kiivaalla tahdilla, ja teollisuusalueen kirpputorien ovet siinsivät näköpiirissä. Ensiksi astuin jalallani Punaisen ristin Konttiin, jossa hintalapuissa on alhaiset numerot ja punaiset ristit. Puoti on täynnä lahjoitustuotteita ja varat menevät hyväntekeväisyyteen. Siellä silmiini iski sohvalla rennosti makoileva halvan oloinen balalaikka. Hypistelin sitä hetken, mutta epäröin - en minä sinua ota matkaani, vaikka soittaa sinua tahtoisin, sanoin ja jatkoin seikkailujani. Elektroniikkaa oli, mutta ei minua varten. Poistuin paikalta kiivas ajatus venäläisestä illasta vodkapullon kiertäessä kasakalta toiselle balalaikan säestäessä ripaskatuokiota.
Vähän matkan päässä Kontista on Varastotien Kirppis, ilmeisesti Rovaniemen suurin käytetyn tavaran jälleenmyyntipaikka. Sieltä olen aikani saatossa monet levyt ja romut ostanut halvalla. Tyhjiä looseja ei juurikaan ole ja löytöjä on helppo tehdä, kun vain jaksaa ajan kanssa silmäillä jokaisen pienen yksityiskohdan. Itse olin balalaikan hämmentämänä hieman kiireinen ja juoksin loosit lävitse pariin kertaan ja löysin pari elektronista vempainta, joista luulin olevan hyötyä tulevissa koitoksissa. Lankapuhelin osoittautui mahdottomaksi kapineeksi modata, mutta lasten elektroninen leluviulu sai itselleen uuden toimintafunktion niin, että napsahti. Ei tiennyt Kiinanpoika kolvatessaan piirilevyjä, mitä hullut näpertelijät siitä vielä tekisivät. Kirosin Varastotiellä automobiilittomuuttani, kun näin hienon pöydän, jota ei käsivoimin kotiin kannettaisi. Se jäi sinne muita varten. Ennen lähtöä onneni kääntyi ja nappasin legendaariset Musta-Pekka -pelikortit ja marssin tiskille. Rahaa oli vielä maksusuorituksenkin jälkeen, joka on harvinaista ostettaessa tavaroita "oikeista" kaupoista.
En ollut valmis vielä keskustaan, sillä mieltäni kiristi Volgan lautturit, borssikeitto ja sosialistisen realismin puuduttava tunnelma - mies tarvitsee soittimen, venäläisen soittimen. Marssin takaisin konttiin ja löin rahat tiskiin - "Minä otan tämän!", ja siinä samassa keskustan kirpputorit unohtuivat, sillä soittimen työntövoima vei miehen sisätilan lämpöön virittämään tätä halpaa ja heiveröistä ei-niin-laadukasta balalaikkaa. Vaikka emme saaneetkaan oligarkin tytärtä, saimme taatusti sorjan Novgorodin kylän tyttären, jossa riittää tunnetta ja tekemistä useammaksi illaksi ilman turhaa hienostelua.
Olen aarteiden ystävä ja kirpputorit ovat sellaisia täynnä. Ai niin tämä ei sattunut perjantaina.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.