Herkullista pääomaa
Ensimmäisen (työ)maanantai-aamun herätys oli ja meni. Ja niin se tais vilahtaa siinä sivussa joulu ja uusi vuosikin. Pohdiskelin tuossa joulun aikaan vaimoni ja muutaman muun tutun kanssa joulun merkitystä ja olemusta. Monikin sanoi, ettei tämä joulu tuntunut ”oikealta” joululta, vaikka asiat, jotka tekevät joulusta joulun olivat suurin piirtein kasassa: lumi, pakkanen, lahjat, joulukuusi- ja koristeet, ystävät ja sukulaiset, hyvä ja yltäkylläinen ruoka, jouluinen musiikki ja niin edelleen. Jotain silti puuttui?! Omasta mielestäni ehdin saada liian suuren annoksen joulusta työskennellessäni kaupassa ne edeltävät kolme viikkoa ennen Kristuksen syntymäpäivää. Toisekseen omasta vaimosta ja koirasta erossa oleminen töiden takia ei ole mikään paras konsti saada iloista joulumieltä ylle. Mutta tuleehan se palkka, joka helpottaa kevään tullessa taloudellista taakkaa (lue=asuntolainavelallista).
Voisiko opiskelijoita siis verrata yksityisyrittäjiin? Yrittäjät tekevät töitä järjettömästi ja pitkiä päiviä, sesonkeina ympäri vuorokauden, jotta saavat elätettyä (perheensä ja) itsensä. Osa opiskelijoista tekee töitä koko ajan yliopiston ohella, osa silloin tällöin ja suurin osa varmaankin ”sesonkeina”, kesällä ja jouluna. Tämä kaikki siksi, että saamme tehdä töitä, siis opiskella. Mutta tämä henkinen, sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma onkin ainutlaatuista, jota ei välttämättä työelämästä saakaan.
Mutta mitä jäi mieleen vuoden 2009 joulusta? Päällimmäisenä mieleen tulevat ystävät, tuttavat ja sukulaiset, joiden kanssa sain joulun parin vapaapäivän ajan viettää. Toinen ihana asia joulussa on ruoka. Kaupan pikkujouluissa maistoin ihania graavisuolattuja lohinyyttejä, joiden suolapitoisuus ja kypsyysaste hipoivat lähes täydellisyyttä, voisiko sanoa suussa sulavia. Kälyn keittiössä syntyi jouluaattona ihanan kermaisaa mätimoussea, lämminsavuhirvirullia ja kaiken kruunasi makeasti maustettu uunibataatti. Joulupäiväksi ajelimme vaimoni kanssa anoppilaan, jossa pöydät notkuivat anopin loihtimia jouluisia antimia. Njam.. Alkaakin kulinaristin maha mouruta, kun muistelee kaikkia näitä herkkuja.
Ai niin, saatiinhan niitä lahjojakin, mutta huomasin itsekin saman kuin Suvikin (Joulunviettoa, 31.12.09), että lahjojen saaminen ei olekaan enää se tärkein asia.
Ja nyt iltapalalle. Hyvää yötä, päivää tai huomenta ja tietenkin Uutta Vuotta. Pitäkää huolta toisistanne.
Voisiko opiskelijoita siis verrata yksityisyrittäjiin? Yrittäjät tekevät töitä järjettömästi ja pitkiä päiviä, sesonkeina ympäri vuorokauden, jotta saavat elätettyä (perheensä ja) itsensä. Osa opiskelijoista tekee töitä koko ajan yliopiston ohella, osa silloin tällöin ja suurin osa varmaankin ”sesonkeina”, kesällä ja jouluna. Tämä kaikki siksi, että saamme tehdä töitä, siis opiskella. Mutta tämä henkinen, sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma onkin ainutlaatuista, jota ei välttämättä työelämästä saakaan.
Mutta mitä jäi mieleen vuoden 2009 joulusta? Päällimmäisenä mieleen tulevat ystävät, tuttavat ja sukulaiset, joiden kanssa sain joulun parin vapaapäivän ajan viettää. Toinen ihana asia joulussa on ruoka. Kaupan pikkujouluissa maistoin ihania graavisuolattuja lohinyyttejä, joiden suolapitoisuus ja kypsyysaste hipoivat lähes täydellisyyttä, voisiko sanoa suussa sulavia. Kälyn keittiössä syntyi jouluaattona ihanan kermaisaa mätimoussea, lämminsavuhirvirullia ja kaiken kruunasi makeasti maustettu uunibataatti. Joulupäiväksi ajelimme vaimoni kanssa anoppilaan, jossa pöydät notkuivat anopin loihtimia jouluisia antimia. Njam.. Alkaakin kulinaristin maha mouruta, kun muistelee kaikkia näitä herkkuja.
Ai niin, saatiinhan niitä lahjojakin, mutta huomasin itsekin saman kuin Suvikin (Joulunviettoa, 31.12.09), että lahjojen saaminen ei olekaan enää se tärkein asia.
Ja nyt iltapalalle. Hyvää yötä, päivää tai huomenta ja tietenkin Uutta Vuotta. Pitäkää huolta toisistanne.
Kuitti
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.