Opiskelijalla on aina oltava tavoitteita.
Tavoitteita voivat asettaa oppilaitos, vanhemmat, suku, kaverit, Kela, kumppani tai parhaassa tapauksessa opiskelija itse. Tavoitteita voi olla useita tai yksi, ne voivat olla pieniä tai suuria, lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä. Olkoon tavoite sitten millainen tahansa, ilman sitä ei edistystä tule.
Itse olen opiskelun suhteen varsin lyhyillä tavoitteilla etenevä. Ainoa pitkän tähtäimen tavoitteeni on valmistuminen - jossain hamassa tulevaisuudessa - mutta jostain syystä en kykene asettamaan lyhytnäköisiä tavoitteitani järjestykseen siten, että pitkän tähtäimen tavoitteeni saavuttaminen tulisi todennäköisemmäksi. Suunnitelmat ja niissä pysyminen voisi olla eduksi.
Koulun ulkopuoliselle elämälle on sen sijaan paljon helpompi asettaa tavoitteita ja pysyä niissä. Jos otan tavoitteeksi valmistaa illalliseksi hyvän kanasalaatin, se jostain syystä toimii paljon varmemmin kuin kuukauden päähän tähtäävä perheoikeuden tentti tai seuraavan päivän ylösnousu aamuluennoille.
Tavoite itsessään on aina positiivinen. Itse en ainakaan keksi mitään rupeamaa, jonka lopputulos olisi täysin negatiivinen, tie siihen olisi kova ja kivinen - mutta kuitenkin siihen ryhtyisi. Useimmiten tavoite on positiivinen asia, siihen pyrkiminen vaivalloista. On kuitenkin joitakin tavoitteita, joita kohti on lähes pelkästään miellyttävä pyrkiä.
Opiskelijan elämä on suureksi osaksi vaivalloista pyrkimistä kohti mukavia tavoitteita (tentin läpäiseminen, lukukauden ahkera suorittaminen, luennoille raahautuminen joka taas edesauttaa tentin läpäisemisessä, valmistuminen, työelämään pääsy) jotka häämöttävät usein jossain kivikasojen takana. Tämän vuoksi joukkoon pitäisi annostella myös tavoitteita, joita kohti on pelkästään miellyttävä suunnistaa. Sekä matkasta että päämäärästä nauttiminen voi jossain määrin kuulostaa pelkän hekuman hakemiselta, mutta nämä keitaat puurtamisen keskellä lataavat akkuihin virtaa ja auttavat jaksamaan talvisen pimeyden keskellä. Ainainen lomailu laittaa laiskistumaan, mutta muutama oikeisiin kohtiin sijoitettu lepopäivä kohottaa sekä tulosten tasoa että yleistä onnellisuuden astetta. Ja kukapa meistä ei haluaisi olla onnellinen?
Viime kesänä (kesä sanana kuulostaa jo itsessään lomalta) kesken kaiken työkiireen ja univelan, viikonloppujen ollessa myös merkattuina puolitoista kuukautta eteenpäin, päätimme poikaystäväni kanssa pitää täysin suunnittelemattoman viikonlopun. Emme luvanneet kenellekään mitään, emme myöskään mitään sellaista joka sinänsä kuulosti mukavalta ja rentouttavalta. Muistan sen viikonlopun lauantain parhaiten koko kesän ajalta: aurinko paistoi, lämpöä oli +25, pehmoisa tuulenvire kutitteli nenänpäätä ja nurmikko tuntui pehmeältä selän alla ja paljaissa varpaissa, taivas oli kauniin sininen, söimme jäätelöä, juttelimme, olimme hiljaa, havaitsimme että nurmikko jolle olimme asettunut asutti myös varsin pisteliästä muurahaiskuntaa, teimme yllätysvierailun, emme ajatelleet seuraavaa viikkoa ollenkaan. Joka minuutti sai vapaasti harkita ilman velvoitteita, mitä seuraavan minuutin aikana tapahtuu. Laiskottelimme täysillä - ja se päivä lämmittää vieläkin, kun ulkona palelee ja patterit tuhisevat.
Asettaisitko seuraavaksi tavoitteeksi tällaisen suunnittelemattoman vapaapäivän, jota ei pilaa yksikään etukäteen sovittu kyläkutsu illan päälle? Liian usein vapaapäivän tavoitteet koostuvat sinänsä mukavista asioista, mutta aivot mieltävät ne kuitenkin tavoitteiksi joita kohti pitää pyrkiä. Täydellisen rentoutumisen voi saavuttaa vain muutaman "ein" sanomisella ja myös itselle annetulla lupauksella ainoastaan rentoutua. (EI pyykkivuoria, EI tiskejä, EI yhtään koulukirjan takakanttakaan.)
On maanantai, ja olen asettanut itselleni tämän päivän tavoitteeksi asettaa keväälle tavoitteet - eli päivittää kevään opiskelusuunnitelmani. Minulla on myös loppukeväälle tavoite, jota odotan kovasti ja jonka eteen ei tarvitse nähdä kuin mukavaa vaivaa. Ajattelin niputtaa nämä kaksi tavoitetta yhteen siten, että minulle jää aikaa myös siihen mukavaan vaivannäköön ja odottamiseen. Näin voin olla lähes varma siitä, että edessä on onnellinen kevät.
Tavoitteita voivat asettaa oppilaitos, vanhemmat, suku, kaverit, Kela, kumppani tai parhaassa tapauksessa opiskelija itse. Tavoitteita voi olla useita tai yksi, ne voivat olla pieniä tai suuria, lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä. Olkoon tavoite sitten millainen tahansa, ilman sitä ei edistystä tule.
Itse olen opiskelun suhteen varsin lyhyillä tavoitteilla etenevä. Ainoa pitkän tähtäimen tavoitteeni on valmistuminen - jossain hamassa tulevaisuudessa - mutta jostain syystä en kykene asettamaan lyhytnäköisiä tavoitteitani järjestykseen siten, että pitkän tähtäimen tavoitteeni saavuttaminen tulisi todennäköisemmäksi. Suunnitelmat ja niissä pysyminen voisi olla eduksi.
Koulun ulkopuoliselle elämälle on sen sijaan paljon helpompi asettaa tavoitteita ja pysyä niissä. Jos otan tavoitteeksi valmistaa illalliseksi hyvän kanasalaatin, se jostain syystä toimii paljon varmemmin kuin kuukauden päähän tähtäävä perheoikeuden tentti tai seuraavan päivän ylösnousu aamuluennoille.
Tavoite itsessään on aina positiivinen. Itse en ainakaan keksi mitään rupeamaa, jonka lopputulos olisi täysin negatiivinen, tie siihen olisi kova ja kivinen - mutta kuitenkin siihen ryhtyisi. Useimmiten tavoite on positiivinen asia, siihen pyrkiminen vaivalloista. On kuitenkin joitakin tavoitteita, joita kohti on lähes pelkästään miellyttävä pyrkiä.
Opiskelijan elämä on suureksi osaksi vaivalloista pyrkimistä kohti mukavia tavoitteita (tentin läpäiseminen, lukukauden ahkera suorittaminen, luennoille raahautuminen joka taas edesauttaa tentin läpäisemisessä, valmistuminen, työelämään pääsy) jotka häämöttävät usein jossain kivikasojen takana. Tämän vuoksi joukkoon pitäisi annostella myös tavoitteita, joita kohti on pelkästään miellyttävä suunnistaa. Sekä matkasta että päämäärästä nauttiminen voi jossain määrin kuulostaa pelkän hekuman hakemiselta, mutta nämä keitaat puurtamisen keskellä lataavat akkuihin virtaa ja auttavat jaksamaan talvisen pimeyden keskellä. Ainainen lomailu laittaa laiskistumaan, mutta muutama oikeisiin kohtiin sijoitettu lepopäivä kohottaa sekä tulosten tasoa että yleistä onnellisuuden astetta. Ja kukapa meistä ei haluaisi olla onnellinen?
Viime kesänä (kesä sanana kuulostaa jo itsessään lomalta) kesken kaiken työkiireen ja univelan, viikonloppujen ollessa myös merkattuina puolitoista kuukautta eteenpäin, päätimme poikaystäväni kanssa pitää täysin suunnittelemattoman viikonlopun. Emme luvanneet kenellekään mitään, emme myöskään mitään sellaista joka sinänsä kuulosti mukavalta ja rentouttavalta. Muistan sen viikonlopun lauantain parhaiten koko kesän ajalta: aurinko paistoi, lämpöä oli +25, pehmoisa tuulenvire kutitteli nenänpäätä ja nurmikko tuntui pehmeältä selän alla ja paljaissa varpaissa, taivas oli kauniin sininen, söimme jäätelöä, juttelimme, olimme hiljaa, havaitsimme että nurmikko jolle olimme asettunut asutti myös varsin pisteliästä muurahaiskuntaa, teimme yllätysvierailun, emme ajatelleet seuraavaa viikkoa ollenkaan. Joka minuutti sai vapaasti harkita ilman velvoitteita, mitä seuraavan minuutin aikana tapahtuu. Laiskottelimme täysillä - ja se päivä lämmittää vieläkin, kun ulkona palelee ja patterit tuhisevat.
Asettaisitko seuraavaksi tavoitteeksi tällaisen suunnittelemattoman vapaapäivän, jota ei pilaa yksikään etukäteen sovittu kyläkutsu illan päälle? Liian usein vapaapäivän tavoitteet koostuvat sinänsä mukavista asioista, mutta aivot mieltävät ne kuitenkin tavoitteiksi joita kohti pitää pyrkiä. Täydellisen rentoutumisen voi saavuttaa vain muutaman "ein" sanomisella ja myös itselle annetulla lupauksella ainoastaan rentoutua. (EI pyykkivuoria, EI tiskejä, EI yhtään koulukirjan takakanttakaan.)
On maanantai, ja olen asettanut itselleni tämän päivän tavoitteeksi asettaa keväälle tavoitteet - eli päivittää kevään opiskelusuunnitelmani. Minulla on myös loppukeväälle tavoite, jota odotan kovasti ja jonka eteen ei tarvitse nähdä kuin mukavaa vaivaa. Ajattelin niputtaa nämä kaksi tavoitetta yhteen siten, että minulle jää aikaa myös siihen mukavaan vaivannäköön ja odottamiseen. Näin voin olla lähes varma siitä, että edessä on onnellinen kevät.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.