Mitä jos hakisit oikikseen?

Yhteishakujen lähestyessä blogiin tipahtelee kirjoituksia ihan tästä varsinaisesta opiskelusta Lapin yliopiston neljässä tiedekunnassa. Kerron näin alkuun motiivini oikeustieteelliseen hakemiseen: miksi hain, mitkä olivat ennakko-odotukseni ja mitä täällä sitten tehdään? Seuraavassa tekstissäni kerron hieman siitä mikä on notaaritutkielma (eli oikeustieteen kanditaatintutkielma) ja miten se minun kohdallani edistyy.

Ally McBeal, ysärisarja simpsakasta lakinaisesta, nosti taannoin oikeustieteellisen hakijamäärät räjähdysmäiseen nousuun uudella mantereella. Ally McBeal ei ollut suomalaisen laki-ihmisen (politically correct expression) malli. Vielä kahdeksankymmentäluvulla suuri osa lakimiehistä työskenteli julkisella sektorilla. Tänä päivänä suomalainen lakimies työskentelee niin yksityisellä (lakifirmoissa, in-house juristina yrityksillä) kuin julkisellakin sektorilla (tuomioistuimissa, oikeusaputoimistoissa, virastoissa, kunnissa) ja jopa järjestöissä. Huomattava osa myös yksityisyrittäjinä (mihin oikeustieteellinen koulutus ei juuri anna apuja.) 

Olen aloittanut opiskeluni vanhan tutkintorakenteen aikana. Viime syksynä alkaneesta uudesta tutkintorakenteesta minulla ei ole paljon sanottavaa. Se on pooliopiskelua: Lukukausi on jaettu lukion tapaan jaksoihin, joiden aikana suoritetaan tietty/tietyt oppiaineet. Jakso alkaa luennoilla, jatkuu itsenäisillä tehtävillä/ryhmätöillä ja päättyy tenttiin. Arvosana määräytyy pääasiassa tentin mutta myös muiden tehtävien summana. Sinänsä opintojen sisältö ei eroa vanhasta. Aineopinnot jakautuvat oikeudenaloittain: rikosoikeus, perhe- ja jäämistöoikeus, persoonallisuusoikeus (Niin mikä? No ihmisen identiteetti, nimioikeus, tunnisteoikeus ym.), hallinto-oikeus, velvoiteoikeus (esim. vahingonkorvaus- ja  sopimusoikeus), kauppaoikeus, ympäristöoikeus, esineoikeus, valtiosääntöoikeus (perustuslakihommelit siis), finanssioikeus (eli vero-oikeus ja valtiontalous), EU-oikeus ym. ym... Aineopintojen hyväksytyn suorituksen jälkeen opiskelija pääsee syventämään tietojaan valitsemillaan oikeudenaloilla. Oikeustieteen opiskelija ei erikoistu. Erityisosaamisesi pääset näyttämään notaari- ja maisteritutkielmissasi. Niin: ja ruotsista tulee myös päästä läpi. 

Mitä oikeustieteen ylioppilas sitten tarvitsee opintojen menestyksekkääseen suorittamiseen: ainakin päätä ja takapuolta. Ensimmäisestä en ole niinkään varma. Opiskelu täällä on lukemista, lukemista ja lukemista. Sinun on kyettävä itsenäiseen työskentelyyn ja aikatauluttamaan opiskelusi. Tämä voi tulla järkytyksenä monelle suoraan lukiosta tulleelle, joten ole rohkeasti yhteydessä tuutoreihisi ensimmäisen lukuvuoden aikana. 

Omat motiivini hakea oikeustieteelliseen on se sama tylsä tarina kuin muillakin: "No kun se antaa niin hyvän yleistutkinnon ja työllistymismahdollisuudet ovat vähintäänkin valoisat." Kauhulla olen kuunnellut myös seuraavia perusteluja: ”En tiiä. Siitä saa vissiin hyvää palkkaa” ja "Mulla on pienestä pitäen ollut todella vahva oikeustaju"...Morjes. Nykyään ihan vilpittömästi pidän opiskelusta oikeustieteellisessä. Ei nyt kaikki aineet voi kiinnostaa, mutta mielenkiintoa ylläpitäviä kuriositeetteja löytyy jokaiselta oikeudenalalta. Omasta hakemisestani sen verran: pääsykoekirjoja selaillessani olin vielä suuren epäilyksen vallassa, ja aloitin muutaman tunnin pänttäämisellä per päivä. Viimeisillä viikoilla luin jopa kahdeksantuntisia päiviä. Sellaiseen en enää kykene. Pyri lukemaan pääsykoealue läpi ainakin kahteen kolmeen kertaan, tee muistiinpanoja ja tutki vanhoja pääsykoekysymyksiä. Pääsykokeessa minulle tuli lopussa niin kauhea nälkä että piti lähteä pois vaikka koetta oli jäljellä vielä tunti. Selvisin silti. Myös jokaisesta tentistä kipitän ulos hyvissä ajoin ennen kuin ruokala ehtii sulkeutua...

Lakimaailmassa on jonkinlaista teennäistä hohtoa. Ja kyllä sen oikeustieteen ylioppilaan tunnisti, kun itse aikoinaan F-siiven puolella opiskelin - hyvässä ja pahassa. Nyt kun syksyllä pääset sisään, ryntäätkö ensimmäisenä ostamaan merkkilaukun? Pistätkö hiukset tiukalle nutturalle ja heität bleiserin niskaan? Itse olen tämmöinen itälappilainen JUNTTI, notta kuljen mieluiten mukavissa college-housuissa ja tennareissa. (Silloin kun collegehousut alkavat liikaa hävettää, puen farkut, mutta vain lyhyille luennoille.) Luentosaleissa on talvisin niin kylmä että melkein untuvatakin tarvitsisit.

Vielä vinkit pähkinänkuoressa:

Katso paljon Matlockia - se on pari vuosikymmentä vanha ja kertoo täysin erilaisesta oikeuskulttuurista, mutta jos se saa sinut oikeaan moodiin niin go nuts!

Sorry can't get enough of these...

-Ela