Sata rautaa iskee tulta ja oikkarin pää räjähtää
Loppusyksyn voidaan kai sanoa virallisesti pyörähtäneen käyntiin marraskuulle vaihtumisen myötä. Tämän huomaa tekemisen määrästä. Sitä nimittäin riittää. Kaikenlaiset kuolleet linjat huutelee. Tämä johtuu siitä, että akateemisessa maailmassa on tapana nauttia pitkän pitkästä joululomasta. Koska oikkarin opiskelu on suurelta osin itsenäistä kirjallisuuden tankkausta, vapaavalintaisessa paikassa, ei joululoma tarkoita kaikille oikkareille täyttä lepoa. Akateemisen joululoman lomailu taikka lomailematta jättäminen on jokaisen itse päätettävissä. Akateeminen joululoma tarkoittaa kuitenkin sitä, että luennot, seminaarit, oikeustapausharjoitukset yms. yhteisellä iloisella rynnäköllä kasaantuvat loka-marraskuulle. Marraskuulla sijaitsee todellinen ruuhkahuippu. Joukuun alkupuolella järjestetään vielä satunnaisia opetustapahtumia, mutta joulukuun puoliväliin mennessä on Lapin yliopisto autioitunut. Yleensä rankka kato yliopistolla käy jo itsenäisyyspäivän tienoilla. Hiljaiseloa kestää loppiaisen yli ja tilanne alkaa olla normalisoitunut tammikuun puolivälin paikkeilla.
Itsekin aion ensimmäisen kerran tänä jouluna pysyä poissa Lapin yliopistolta ja Rovaniemeltä kokonaisen kuukauden. Osan ajasta aion kyllä käyttää opiskeluun, mutta sen teen rakkaiden läheisteni ja heidän jääkaappiensa läheisyydessä ;) Toisaalta aion unohtaa ainakin kokonaiseksi kolmeksi viikoksi opiskelun ja työt kokonaan. Minulle tämä tuleva loma on ensimmäinen vuoteen lukuunottamatta yhtä 5 päivää kestänyttä hengenvetoa. Kesää en tosin opiskellut mutta tein lujaa töitä; viikonloppuja lukuunottamatta joka päivä.
Enää tuohon akateemiseen ihanuuteen on tasan kuukausi. Sitä ennen 5 tenttiä ja muuta mukavaa. Muulla mukavalla tarkoitan niitä opetustapahtumia, privaattielämän ihmissuhteiden ylläpitoa sekä menoja. Menoista on muuten mainittava, että niiden kasaantuminen tähän kohtaan vuotta ei yllätä. Vuoden lopun viikonloppujen kysynnän ja tarjonnan suhde ei saavuta eikä tule koskaan saavuttamaankaan tasapainoa!
Loppuun huomio oikiksesta haavaileville: Älkää kuitenkaan peljätkö, sillä jokainen oikkari on itse opiskelutahtinsa valinnut, niin minäkin.
Tämän blogin välityksellä on sotahuuto huudettu ja loppukiri lomaan julistettu alkaneeksi! Tsemppiä jokaiselle samassa veneessä keikuttelevalle sadan raudan paukutteluun! Ilon kautta!
P.s Alla lupaukseni mukaisesti muutama vuosijuhlakuva. Puhelimella laatu ei sitä parasta mahdollista..
Pääruoka. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.