Puistoja ja tuunattuja leijoja

On käynyt harvinaisen selväksi miksi paikalliset eivät juuri
auringossa oleile. Pekingin kuumuus on täysin läkähdyttävää. Yli 5min
oleilu auringonpaahteessa tekee jo pahoinvoivaksi. Peking ei myöskään
ole kuuluisa rannoistaan, joten viilentävää merituulta on turha
odotella. Kuumuutta voi kuitenkin paeta yhteen Pekingin puistoista,
joita ei turhaan sanota keitaiksi kaupungin keskellä.

Tänä viikonloppuna tuli ensimmäisen kerran suunnattua kaupungin
suurimpaan puistoon Temple of Heaveniin. Pääsymaksu ilman nähtävyyksiä
on vain muutaman euron ja puistossa voi viettää helposti kokonaisen
päivän, sillä se on kooltaan lähes 300 hehtaaria. LIsäksi puiston
alueelta voi ostaa syömistä ja seurata lukuisia laulu- ja
soittoesityksiä. Paikalliset myös harrastavat puistossa jos
jonkinlaista venyttelyä ja pelailua, mikä tekee puistosta hyvinkin
viihtyisän paikan viettää vapaapäivää. Puisto kätkee myös sisäänsä
kokonaisia metsäalueita ja välillä onkin hyvin vaikea uskoa
kävelevänsä keskellä Pekingiä, kun korviin kantautuu ainoastaan
lintujen laulantaa, ilman ainuttakaan häiriötekijää.

Kauneimmillaan puisto on eittämättä aamuauringon aikaan ja illan
hämärtyessä, jolloin allekirjoittanutkin sinne suuntasi. Ennen
puistosta poistumista eteen tuli vielä noin 50 kiinalaisen joukko,
jotka harrastivat taputtamista ja paikalliset "latotanssit", jossa
musiikkina raikasi suomalaistenkin lempitango "HIljaa yössä".
Yötaivaalla oli myös nähtävissä kymmenien leijojen joukko, jotka oli
varustettu erilaisilla valoilla. Katsellessa tätä omituista
taivasnäkymää unohti helposti seisovansa keskellä Pekingiä hiostavassa
kuumuudessa. Eipä ihme että suurin osa kaupungin asukkaistakin päätyy
viettämään viikonloppuaan näihin kaupunkikeitaisiin.