Kesäopiskelun kynnyksellä
Huomenna alkaa virallisesti kesä. Kesäkuu.
Osa opiskelijoista menee kesätöihin. Kaikki ahkerat, fiksut, erityisen hyvät meriitit aikaisemmilta kesiltä saaneet, rahan tarpeessa olevat ja tunnolliset, jotka eivät voi kuvitellakaan kesäänsä ilman kesätyöpaikkaa.
Minä en mene töihin. Päätin sen jo marraskuussa. Havaitsin, että kesätöiden hakemisruljanssi täytyisi jo aloittaa, jotta saattaisi saada edes mahdollisuuden sellaisiin töihin, jotka tuntuisivat mielekkäiltä. En siis ole lähettänyt koko keväänä ainoatakaan CV:tä, anelevaa sähköpostia tai vapaamuotoista hakemusta firmoihin tai yksikköihin, jotka keväisin selaavat läpi noin tuhat kasvuiässä olevaa tulevaa ammattilaista ja joko arvalla tai intuitiolla valitsevat parhaat haastatteluihin ja seulovat sieltä vielä huiput itselleen niittaamaan papereita yhteen.
Jokin osa minusta on kolkutellut koko kevään - pienehköllä äänensävyllä muistutellut, että raha kyllä olisi tarpeen, ja kai sitä täytyy elääkin. Lisäksi jo mainittu CV voisi kaivata eloa uudella maininnalla, ja että tyhjä aukko kesän 2010 kohdalla ei välttämättä ole varsinainen ilonaihe uusia töitä etsiessä. Vaiensin äänen kerta toisensa jälkeen, ja ai että, nyt niitän sitä mielihyvää jota olen koko kevään odotellut.
Laitoin jo kesäopintotukihakemuksen Kelalle. Ilmoitin, että aion tehdä kesällä kolme kokonaista tenttiä, ja ilmoitin myös niiden suorituspäivät. Tiedän, että tenttien kanssa voi joutua taistelemaan. Unohdan lähestyvät päivämäärät autuaasti, ja muutamaa päivää aikaisemmin huomaan, että kuolema koittaa ellen juuri nyt tartu kirjoihin. Kävelen stressaantuneena ympäri taloa ja mietin, mikä alue tuhannesta sivusta olisi juuri se opettelemisen arvoinen, kaikkea kun ei ehdi lukea millään. Toisaalta, rahaa ei ole tilillä eli reissuunkaan ei voi lähteä. Lukeminen on siis ainoa vaihtoehto. Helteet iskevät rytinällä välittömästi kun olen tarttunut kirjoihin, ja kaverin soittaessa polkaisemme lähimmälle rannalle ottamaan aurinkoa - tenttikirja pään alustana. Tenttipäivän koittaessa istun luentosalissa, mietin, suuntaisinko kirpputorille vai puistoon nukkumaan heti, kun pakollinen läsnäoloaika tentissä on kulunut umpeen.
Tämä suunnitelma antaa minulle lepoviikkoja kesän aikana juuri sen verran, että syksyllä kykenen tarttumaan tohinalla ja uudella innolla opiskeluun kiinni. Minulla on energiaa vaikka muille jakaa. Istun luennoilla innokkaana ja tietäväisenä, luen tentteihin aamusta iltaan, raahaan makuupussini yliopistolle, jotta tiukan paikan tullen voin nukkua yöni vaikka taiteiden tiedekunnan aulan invavessassa. Saan tenteistä viitosia, ja elämäni kukoistaa.
Joko olen perustellut tarpeeksi kesäopiskelun hyötypuolia? Yritän - ehkä - vielä tänään perustella niitä myös itselleni. Voi olla, että sorrun kesän aikana. Kyllästyn elämään nuudeleilla, ja soitan ISS:lle, josko pääsisin siivoamaan rakennusten loppusiivouksia. Sitten kyllästyn siihenkin, ja kesäopiskelu näyttää taas ihanalta.
Hyvää ja antoisaa kesää kaikille - missä tahansa sen vietättekin!
Osa opiskelijoista menee kesätöihin. Kaikki ahkerat, fiksut, erityisen hyvät meriitit aikaisemmilta kesiltä saaneet, rahan tarpeessa olevat ja tunnolliset, jotka eivät voi kuvitellakaan kesäänsä ilman kesätyöpaikkaa.
Minä en mene töihin. Päätin sen jo marraskuussa. Havaitsin, että kesätöiden hakemisruljanssi täytyisi jo aloittaa, jotta saattaisi saada edes mahdollisuuden sellaisiin töihin, jotka tuntuisivat mielekkäiltä. En siis ole lähettänyt koko keväänä ainoatakaan CV:tä, anelevaa sähköpostia tai vapaamuotoista hakemusta firmoihin tai yksikköihin, jotka keväisin selaavat läpi noin tuhat kasvuiässä olevaa tulevaa ammattilaista ja joko arvalla tai intuitiolla valitsevat parhaat haastatteluihin ja seulovat sieltä vielä huiput itselleen niittaamaan papereita yhteen.
Jokin osa minusta on kolkutellut koko kevään - pienehköllä äänensävyllä muistutellut, että raha kyllä olisi tarpeen, ja kai sitä täytyy elääkin. Lisäksi jo mainittu CV voisi kaivata eloa uudella maininnalla, ja että tyhjä aukko kesän 2010 kohdalla ei välttämättä ole varsinainen ilonaihe uusia töitä etsiessä. Vaiensin äänen kerta toisensa jälkeen, ja ai että, nyt niitän sitä mielihyvää jota olen koko kevään odotellut.
Laitoin jo kesäopintotukihakemuksen Kelalle. Ilmoitin, että aion tehdä kesällä kolme kokonaista tenttiä, ja ilmoitin myös niiden suorituspäivät. Tiedän, että tenttien kanssa voi joutua taistelemaan. Unohdan lähestyvät päivämäärät autuaasti, ja muutamaa päivää aikaisemmin huomaan, että kuolema koittaa ellen juuri nyt tartu kirjoihin. Kävelen stressaantuneena ympäri taloa ja mietin, mikä alue tuhannesta sivusta olisi juuri se opettelemisen arvoinen, kaikkea kun ei ehdi lukea millään. Toisaalta, rahaa ei ole tilillä eli reissuunkaan ei voi lähteä. Lukeminen on siis ainoa vaihtoehto. Helteet iskevät rytinällä välittömästi kun olen tarttunut kirjoihin, ja kaverin soittaessa polkaisemme lähimmälle rannalle ottamaan aurinkoa - tenttikirja pään alustana. Tenttipäivän koittaessa istun luentosalissa, mietin, suuntaisinko kirpputorille vai puistoon nukkumaan heti, kun pakollinen läsnäoloaika tentissä on kulunut umpeen.
Tämä suunnitelma antaa minulle lepoviikkoja kesän aikana juuri sen verran, että syksyllä kykenen tarttumaan tohinalla ja uudella innolla opiskeluun kiinni. Minulla on energiaa vaikka muille jakaa. Istun luennoilla innokkaana ja tietäväisenä, luen tentteihin aamusta iltaan, raahaan makuupussini yliopistolle, jotta tiukan paikan tullen voin nukkua yöni vaikka taiteiden tiedekunnan aulan invavessassa. Saan tenteistä viitosia, ja elämäni kukoistaa.
Joko olen perustellut tarpeeksi kesäopiskelun hyötypuolia? Yritän - ehkä - vielä tänään perustella niitä myös itselleni. Voi olla, että sorrun kesän aikana. Kyllästyn elämään nuudeleilla, ja soitan ISS:lle, josko pääsisin siivoamaan rakennusten loppusiivouksia. Sitten kyllästyn siihenkin, ja kesäopiskelu näyttää taas ihanalta.
Hyvää ja antoisaa kesää kaikille - missä tahansa sen vietättekin!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.