3/5, eli kandi

Maata näkyvissä. Horisontissa siintää kaistale sitä, mihin sinun pitää päästä. Yrität eteenpäin, mutta virta vie sinua kauemmas ulapalle. Olet hukassa avomerellä, aaltojen vietävänä. Rantaan ei ajaudu edes sattumusten kautta. Yksi suuri saavuttamaton saavutettava, kaukana häämöttävä määränpää on kandi. Niin lähellä, mutta niin kovin kaukana.

Itse voin puolen vuoden kamppailun jälkeen nähdä kandini olemmassaolon ainoastaan kaukoputken kautta. Alkio on syntynyt ja sen kehitys on pysähtynyt. Olen kokeillut lahjoa, kiristää sekä uhkailla itseäni. Voitan aina itseni ja päästän kandin siirtymään kaukaisuuteen. Heitän kolikkoa ja pelaan kivi-paperi-sakset niin kauan että saan tekosyyn jättää asian tuonnemmaksi.

Ulapalla kelluminen ahdistaa. Olisi kaikista paras meloa rantaan. Yrittää edes hieman. Huutaa edes apua, että joku voi tulla poimimaan minut aalloista. Koska mitä kauemmin odottaa, sitä kauemmas ajautuu.

Kandi on itselleni jokin mystinen ja saavuttamaton. Outo ja vieras, irrallinen, asennevamma. Niin pieni pisara meressä joka uhkaa koitua kohtalokseni. Ehkä pitää mennä vieläkin kauemmas, että voin nähdä kandini taas läheltä. Kadottaa se kokonaan ja löytää uudestaan uutena. Kesä on hyvää aikaa soutaa edestakaisin. Voin ottaa taas mittaa itsestäni ja kaataa mystisen kolmenkymmenen sivun seinän. Kyllä. Toivottavasti saan pian saapua rantaan ja kavuta maihin,että voin vihdoinkin saada saavutuksilleni konkreettisen virstanpylvään.