Remontteja
Heräsin tänä aamuna iskuporakoneen jyrinään. Eilen heräsin vasaran paukkeeseen, toissapäivänä porakoneeseen. Kellonaika vaihtelee 07.05:stä 07.17. Yläkerrassa siis remontoidaan, työmiehet näyttävät olevan kohtuu säännöllisiä.
Onnekseni olen vain kylässä kaverillani. Remonteista sattuu olemaan näet muutama negatiivisväritteinen kokemus.
Olen asunut neljän vuoden opiskeluputkeni sisällä jo kolmessa kämpässä, joissa säännöllinen hyvän huomenen toivotus oli raksaukkeleiden isoääninen mölötys, poran jyrinä ja epäsäännöllinen pauke. Eräs asunto, jonka vuokrasin, piti tulla remontoitavaksi vasta vuoden päästä. Naapuritalo (100 m päässä) oli sen sijaan remontissa, mutta välittäjän mukaan "remontti ja siitä aiheutuvat äänet eivät tulisi meitä häiritsemään millään tavalla". Kohta ilmeni, että kyseiseen taloon tehtäisiin joka tapauksessa parvekeremontti, joka "kestää maksimissaan pari, kolme viikkoa". Vuokrasin asunnon syyskuussa, tammikuussa poran jyristessä pohdimme kämppikseni kanssa, kuinka erilaisia saattoivat ihmisten aikakäsitykset olla.
Minulla oli isot ikkunat olohuoneessa, jossa myös nukuin. Syksyllä en ollut hankkinut niihin vielä verhoja, kun huomasin, että aamulla alkoi säännöllisesti toistua sängystä katseltava näytelmä, kun kolme haalaripukuista miestä poltti tupakkaa, poraili seinää satunnaisesti ja keskusteli niin isoon ääneen, ettei juttujen sisällöstä jäänyt mitään epäselväksi (kiitos mahtavien äänieristettyjen seinien). Vedin peiton pääni yli, käperryin sykkyrälle yöpaitani sisään ja toivoin miesten poistuvan kohtuullisessa ajassa, jotta voisin huoneen poikki hiippailla edes keittiöön ilman, että minun tarvitsi esitellä yöpaitani kuoseja niistä takuulla kiinnostumattomille ihmisille. Lakanat saivat toimittaa siitä edespäin verhojen virkaa.
Pahinta oli niinä aamuina, kun jatkuva poraaminen alkoi jo kuudelta aamulla. Otin peittoni ja kasan tyynyjä, ja ahtasin patjani vaatehuoneen lattialle. Vaatehuoneen ovi himmensi melua ainakin viisi prosenttia, mikä oli paljon niissä meluasteissa. Jälkeenpäin olen kummastellut, miksi ihmeessä minulla ei vain riittänyt sisua soittaa välittäjälle ja ilmoittaa, että huoneisto on asumiskelvoton jatkuvan meluhaitan takia ja määräaikainen vuokrasopimus on oikeus purkaa, mikäli vuokrasopimuksen teon yhteydessä on esitetty virheellisiä, asumiseen olennaisesti vaikuttavia tekijöitä.
Tämä talvi herkisti korvani iskuporakoneen äänelle niin, että kun seuraavassa asumassani asunnossa alkoi parvekeremontti ja poraaminen, tirautin pienet itkut tyynylleni välittömästi - ja muutin pois.
Eräässä asunnossa asuessani sen sijaan taloyhtiö ystävällisesti postiluukusta pudotettavien A4:sten välityksellä ilmoitti, että putkiremontti alkaa ensi kuun alussa, keittiön alakaapisto sekä vessan kaapit tulee olla tyhjennettyinä kuun viimeiseen päivään mennessä. Me huolettomat opiskelijatyttöset sivuutimme tämän informaation olankohautuksella, ajattelimme "kyllähän siivota aina ehtii" emmekä käyttäneet ollenkaan päätämme sen suhteen, mitä putkiremontti mahdollisesti tuo mukanaan.
Kuun viimeisenä päivänä havahduimme todellisuuteen: pienessä kaksiossamme tulisi seuraavat kolme kuukautta asustelemaan lisäksemme raksamiehiä, keittiö tulisi takuulla olemaan käyttökelvoton ja vessaa tuskin pystyisi käyttämään. Soitimme vuokra-antajalle, joka oli sitä mieltä, että asunnossa pystyy asumaan ja naapuritalon pesutuvan vessaa voisi käyttää peseytymiseen. Soitimme isännöitsijälle, joka nauroi räkäiset naurut puhelimeen ja ilmoitti, että keittiöstä kiskotaan kaikki alas, samoin vessasta, josta tulee vielä avoin aukko alakerran asuntoon ja asunto on joka tapauksessa täysin asumiskelvoton.
Meillä ei tietenkään ollut juolahtanut mieleen, miksi talosta kaikki muut näyttivät päivittäin muuttavan pois.
Soitimme jälleen vuokranantajalle ja ilmoitimme, että vuokrasopimus päättyy tähän, ja että vuokranantajan velvollisuutena on huolehtia, että asukas on tietoinen mahdollisen remontin aiheuttamista asumishaitoista. Meillä oli kokonaiset ilta ja yö pakata kaikki tavaramme, hankkia peräkärry, laatikoita sekä uusi asunto.
Nämä ja muutamat muut kokemukset remonttireiskoista (ja vuokravälittäjistä) ovat opettaneet sen, että asuntoa etsiessäni vuokraan aina kohtuullisen uuden tai vastaremontoidun, ja otan selvää mahdollisesti alkavista putkiremonteista. Tämä ei suinkaan johdu siitä, etteikö 50-luvun tyyli kelpaisi, vaan siitä, että iskuporakoneen jyrinä on lähes ainoa ääni maailmassa, joka saa minulle lievästi hullun ja sekopäisen olon. Karu totuus on kuitenkin se, että kaikki vanhat asunnot remontoidaan ennemmin tai myöhemmin. Putkiremontti vaikuttaisi olevan päivän muoti-ilmiö.
Ja jos joskus sorrun remontoimaan kaikesta huolimatta itse, lähden Välimerelle lomailemaan siksi aikaa, kun asuntoani muokataan uuteen uskoon. Tunnen rajani ja kunnioitan niitä.
Onnekseni olen vain kylässä kaverillani. Remonteista sattuu olemaan näet muutama negatiivisväritteinen kokemus.
Olen asunut neljän vuoden opiskeluputkeni sisällä jo kolmessa kämpässä, joissa säännöllinen hyvän huomenen toivotus oli raksaukkeleiden isoääninen mölötys, poran jyrinä ja epäsäännöllinen pauke. Eräs asunto, jonka vuokrasin, piti tulla remontoitavaksi vasta vuoden päästä. Naapuritalo (100 m päässä) oli sen sijaan remontissa, mutta välittäjän mukaan "remontti ja siitä aiheutuvat äänet eivät tulisi meitä häiritsemään millään tavalla". Kohta ilmeni, että kyseiseen taloon tehtäisiin joka tapauksessa parvekeremontti, joka "kestää maksimissaan pari, kolme viikkoa". Vuokrasin asunnon syyskuussa, tammikuussa poran jyristessä pohdimme kämppikseni kanssa, kuinka erilaisia saattoivat ihmisten aikakäsitykset olla.
Minulla oli isot ikkunat olohuoneessa, jossa myös nukuin. Syksyllä en ollut hankkinut niihin vielä verhoja, kun huomasin, että aamulla alkoi säännöllisesti toistua sängystä katseltava näytelmä, kun kolme haalaripukuista miestä poltti tupakkaa, poraili seinää satunnaisesti ja keskusteli niin isoon ääneen, ettei juttujen sisällöstä jäänyt mitään epäselväksi (kiitos mahtavien äänieristettyjen seinien). Vedin peiton pääni yli, käperryin sykkyrälle yöpaitani sisään ja toivoin miesten poistuvan kohtuullisessa ajassa, jotta voisin huoneen poikki hiippailla edes keittiöön ilman, että minun tarvitsi esitellä yöpaitani kuoseja niistä takuulla kiinnostumattomille ihmisille. Lakanat saivat toimittaa siitä edespäin verhojen virkaa.
Pahinta oli niinä aamuina, kun jatkuva poraaminen alkoi jo kuudelta aamulla. Otin peittoni ja kasan tyynyjä, ja ahtasin patjani vaatehuoneen lattialle. Vaatehuoneen ovi himmensi melua ainakin viisi prosenttia, mikä oli paljon niissä meluasteissa. Jälkeenpäin olen kummastellut, miksi ihmeessä minulla ei vain riittänyt sisua soittaa välittäjälle ja ilmoittaa, että huoneisto on asumiskelvoton jatkuvan meluhaitan takia ja määräaikainen vuokrasopimus on oikeus purkaa, mikäli vuokrasopimuksen teon yhteydessä on esitetty virheellisiä, asumiseen olennaisesti vaikuttavia tekijöitä.
Tämä talvi herkisti korvani iskuporakoneen äänelle niin, että kun seuraavassa asumassani asunnossa alkoi parvekeremontti ja poraaminen, tirautin pienet itkut tyynylleni välittömästi - ja muutin pois.
Eräässä asunnossa asuessani sen sijaan taloyhtiö ystävällisesti postiluukusta pudotettavien A4:sten välityksellä ilmoitti, että putkiremontti alkaa ensi kuun alussa, keittiön alakaapisto sekä vessan kaapit tulee olla tyhjennettyinä kuun viimeiseen päivään mennessä. Me huolettomat opiskelijatyttöset sivuutimme tämän informaation olankohautuksella, ajattelimme "kyllähän siivota aina ehtii" emmekä käyttäneet ollenkaan päätämme sen suhteen, mitä putkiremontti mahdollisesti tuo mukanaan.
Kuun viimeisenä päivänä havahduimme todellisuuteen: pienessä kaksiossamme tulisi seuraavat kolme kuukautta asustelemaan lisäksemme raksamiehiä, keittiö tulisi takuulla olemaan käyttökelvoton ja vessaa tuskin pystyisi käyttämään. Soitimme vuokra-antajalle, joka oli sitä mieltä, että asunnossa pystyy asumaan ja naapuritalon pesutuvan vessaa voisi käyttää peseytymiseen. Soitimme isännöitsijälle, joka nauroi räkäiset naurut puhelimeen ja ilmoitti, että keittiöstä kiskotaan kaikki alas, samoin vessasta, josta tulee vielä avoin aukko alakerran asuntoon ja asunto on joka tapauksessa täysin asumiskelvoton.
Meillä ei tietenkään ollut juolahtanut mieleen, miksi talosta kaikki muut näyttivät päivittäin muuttavan pois.
Soitimme jälleen vuokranantajalle ja ilmoitimme, että vuokrasopimus päättyy tähän, ja että vuokranantajan velvollisuutena on huolehtia, että asukas on tietoinen mahdollisen remontin aiheuttamista asumishaitoista. Meillä oli kokonaiset ilta ja yö pakata kaikki tavaramme, hankkia peräkärry, laatikoita sekä uusi asunto.
Nämä ja muutamat muut kokemukset remonttireiskoista (ja vuokravälittäjistä) ovat opettaneet sen, että asuntoa etsiessäni vuokraan aina kohtuullisen uuden tai vastaremontoidun, ja otan selvää mahdollisesti alkavista putkiremonteista. Tämä ei suinkaan johdu siitä, etteikö 50-luvun tyyli kelpaisi, vaan siitä, että iskuporakoneen jyrinä on lähes ainoa ääni maailmassa, joka saa minulle lievästi hullun ja sekopäisen olon. Karu totuus on kuitenkin se, että kaikki vanhat asunnot remontoidaan ennemmin tai myöhemmin. Putkiremontti vaikuttaisi olevan päivän muoti-ilmiö.
Ja jos joskus sorrun remontoimaan kaikesta huolimatta itse, lähden Välimerelle lomailemaan siksi aikaa, kun asuntoani muokataan uuteen uskoon. Tunnen rajani ja kunnioitan niitä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.