Kiina vs Suomi

Harjoittelun edetessä on käynyt melko selväksi mikä on suomalaisen ja kiinalaisen yliopistokoulutuksen ero ja mikä merkitys niillä parin kuukauden kesätyökokemuksilla lopulta on. Omassa tiimissäni on myös kaksi muuta harjoittelijaa, kummatkin viimeisen vuoden yliopisto-opiskelijoita. Molemmat tytöt ovat äärimmäisen mukavia ja herttaisia, mutta kiinalaisen koulutusjärjestelmän vaikutus on ikävä kyllä nähtävissä. Kiinassa kandintutkintoon kulutetaan neljä vuotta ja sen jälkeen voi vielä halutessaan käyttää kolmisen vuotta maisteriopintoihin. Ikävä kyllä määrä ei korvaa laatua.Kumpikaan tytöistä ei nimittäin omaa minkäänlaista aloitekykyä asioihin, vaan kaikki työtehtävät, pienimmästä lähtien, pyydetään esimieheltä. Kopiokoneen musteen loppuessa koneen vieressä ihmetellään ensin viitisen minuuttia, jonka jälkeen kysytään apua esimieheltä, joka puolestaan kysyy asiaa toimiston "talonmieheltä", joka sitten lopulta vaihtaa musteen. Netistä käännetään asiat täysin sanasta sanaan kiinasta englanniksi, ilman että tekstiä muutettaisi lainkaan sujuvammaksi (tai yleensäkään ollenkaan).

Tämä kaikki ei tietysti ole kovinkaan suuri ihme, sillä molemmat tytöt ovat 24-vuotiaina ensimmäisessä työpaikassaan. Kiinassa ei ole samanlaista kesätyökultturia kuin Suomessa, minkä kyllä huomaa. Ne katkeransuloiset kesätyökokemukset ovat näköjään kultaakin kalliimpia, sillä kun viettää veemäisen kuukauden teini-ikäisenä mansikkamaalla ja siitä eteenpäin lähes kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa hommissa, oppii kyllä tiettyä oma-aloitteisuutta (ainakin paarmojen hätistelyssä). Oma-aloitteisuuden puutteeseen vaikuttaa tietysti kesätyökokemusten puuttumisen lisäksi moni muukin asia: yhden lapsen politiikka, vanhempien helmassa pitkälti kaksikymppiseksi asuminen jne. Yksi suurin vaikuttaja myös lienee koulutus, joka eroaa hyvin paljon Suomen vastaavasta. Yliopisto-opiskelu koostuu lähinnä kirjojen ja asioiden ulkoa opettelusta ja luentojen seuraamisesta. Lehtorien tai professorien sanomisia ei mielellään kyseenalaisteta, sillä työkaverini mukaan se saattaa johtaa hankaluuksiin opiskelujen edetessä.

Suomalainen yliopistokoulutus siis peittoaa, ainakin omien empiiristen tutkimusteni (n=2) perusteella kiinalaisen järjestelmän. Tosin harjoittelun edetessä on alkanut huomaamaan sen raa'an totuuden, että vaikka takana olisi jos jonkinlaista koulutusta ja kurssia kaiken joutuu silti opettelemaan työelämässä kantapään kautta. Harjoittelun tulisikin kuulua ehdottomasti jokaiseen koulutukseen pakollisena, oli ala sitten mikä tahansa. Ja mansikanpoiminta kaikkien 15-vuotiaiden kesäkuukausiin ;)