Jonottamisharjoituksia

Kun puhutaan yli miljardin asukkaan maasta voidaan kai hyvällä omallatunnolla puhua jonkinlaisesta massasta. Tämä tuli myös huomattua pienen viikonloppuvisiitin aikana. Tarkoituksena oli liikkua suunnilleen Suomen kokoisella alueella etelän ja idän suuntaan. Suomen rautateiden uskollisena suurkuluttajana uskoin saavani junaliput edellisen päivän aamuna seuraavan illan junaan. Tämä osoittautui äärimmäisen pöljäksi ideaksi. Koska tämän viikon maanantai oli pyhitetty hautojen kunnostamiseen suurin osa Kiinasta päätti lähteä matkailemaan pidennetyn viikonlopun kunniaksi. Junalipuista sai siis ainoastaan haaveilla. Bussiliput sentään sai melko lyhyelläkin varoitusajalla, joten matkaan lähteminen onnistui. 500km päässä olevaan Jinanin kaupunkiin matka sujui rattoisasti repeatilla näytettävää kungfu-leffaa katsellessa.

Seuraavana päivänä olikin sitten aika tutustua niihin massoihin. Koska saavuimme Jinaniin keskellä yötä ei junalippujen osto seuraavaksi päiväksi enää onnistunut. Tarkoituksena oli siis jatkaa Qingdaon rannikkokaupunkiin hengittämään merituulia. Aamulla juna-asemalla odotti yllätys tuhansien kiinalaisten muodossa. Juna-aseman lippuluukkuja oli 10, joista jokaisessa jonoa noin 40m. Missään ei ilmoitettu mahdollisten paikkojen loppumisesta, joten joka toinen onnekas sai kuulla parin tunnin jonotuksen jälkeen lippujen loppuneen. Allekirjoittanut jonotti omaa lippuaan puolisentoista tuntia, mutta onnistuin kuitenkin saamaan lipun saman päivän junaan. Jonotuksen mieleenpainuvin tilanne oli lienee se, että naapuriluukun lippumyyjä päätti pitää ruokatunnin tasan ajallaan ja kaiken lisäksi omalla paikallaan. Jonon ensimmäiset saivat kunnian seurata lipunmyyjän rauhallista ruokahetkeä, joka kesti sen puolisen tuntia. Ensimmäisen kerran taisin jopa nähdä hiukan harmistuneen katseen jonon ensimmäisten silmissä, sillä muuten turhautumista ei jonoissa ollut nähtävissä. Palvelu kuitenkin jatkui moitteetta ruokahetken jälkeen ja jono pääsi taas etenemään. Lippujen jonotuksen jälkeen jonotettiin asemalle sisään, vessaan, junaan sisään ja lopulta junasta ulos. Tuli ainakin todettua, että liikkumiseen paikasta a paikkaan b kannattaa jonojen takia varata aikaa huomattavasti enemmän kuin Suomessa.

Jonotusta saa junamatkailun lisäksi harjoitella lähes päivittäin. Viikonlopun vaateostoksilla sovituskopin jonot saattavat hyvinkin olla puolisen tuntia. Sovituksen jälkeen jonotetaan kassalle vartin verran. Suosittuihin ravintoloihin saattaa joutuu odottamaan tunninkin verran pöytää. Saan siis levottamalle luonteelleni paljon harjoitusta. Suomessa voin sitten pitää taitoa yllä valitsemalla kaupan kassalla pisimmän jonon. Ei pääse liika kärsimättömyys takaisin valloilleen.