Tule joulu kultainen – mutta myöhemmin

Se olis sitten viimeinen viikonloppu ennen maanantai-aamun herätystä – töihin. Jäljellä on kuitenkin lukematon määrä erilaisia (opiskelu)tehtäviä, joiden palautuspäivä on jo mennyt tai menossa tammikuun puolella. Tänään pitäisi lisäksi haalia kokoon kaikki se tavaramäärä, minkä tulen tarvitsemaan kolmen-neljän viikon reissuhommien aikana. Puhumattakaan ruoanlaitosta, koiranpennun huolehtimisesta ja joulukorttien tekemisestä. Ei tule mitään. Saisiko jostain lisäpäiviä viikonloppuihin?

Joulukin kolkuttelee jo nurkan takana, mutta onneksi rakas vaimoni on hoitanut viimeiset lahjat pukinkonttikuntoon. Meidän perhe tosin yleensä aloittaa lahjojen haalimisen jo syksyllä, sillä joulunalusaika syö muutenkin opiskelijabudjettia, joten kustannukset jakaantuvat vähän tasaisemmin koko loppuvuodelle. Joskus kyllä miettii, miksi lahjoja edes hommataan. Itselleni paras joululahja on kun saan viettää aikaa ystävieni ja sukulaisten kanssa, samalla ehkä hieman herkutellen. Lisäksi kälyni tekee perinteisten jouluruokien lisäksi omia spesiaaliruokiaan, salaattejaan ja pikku naposteltavia. Nam ja lurps...

Mielikuvat notkuvista joulupöydistä sai mahani kurisemaan, joten taidan siirtyä köökin puolelle ja tehdä vaikkapa lämpimiä voileipiä. Ai, niin, tosiaan. Ja sitten niiden luentopäiväkirjojen, esseiden ja tenttikirjojen ääreen, tai siis pakkaamaan, eiku viemään koira ulos, vai sittenkin ne joulukortit. Kuulostaa siltä, että täytyy harjoittaa jonkinlaista priorisointia. Sitäkinhän se opiskelijaelämä on...

Tule, tule joulu kultainen :)