Absoluuttinen hurina

Voi kuinka minua ja ystäviäni kerran siunattiin yössä! Enkä puhu nyt mistään uskonnollisista seremonioista vaan onnenkantamoisesta, hyvästä yhteensattumasta. Olin ystävieni kanssa ulkona illanvietossa ja astuimme kahvila Kauppayhtiöön. Tilasin tuttuun tyyliin mukillisen kuohuvaa hanatuotetta ja lähdin kiertämään ruuhkaisien pöytärivistöjen välissä tervehtien tuttuja naamoja yliopiston käytäviltä.

Vastaani sattui yksi audiovisuaalisen medikulttuurin maisteriopiskelija ja iloiseen sävyyn häntä tervehdin. Hän vastasi minulle suurin ja merkittävin sanoin: "Tarvitko bändikämppää?". Tiesin, mitä tulisin vastaamaan ja näin taide sai alkunsa.

Asia eteni siihen pisteeseen, että viikon jälkeen hieman vapisevin pikkujoulukäsin pitelin kädessäni LYYn (Lapin ylioppilaskunnan) bändikämpän avainta. Minä ja minun taidemusiikkikollektioni jäsenet pääsivät kolmen muun harjoitustilaa hyödyntävän yhtyeen sekaan Tivolin kellariin musiikkiluolaan. Tavoite on tehdä hurinaa, ääntä, noisea, avantgardea!

Tänään kollektio kokoontuu ja hurina alkakoon, joka päättyköön silloin kun Absoluuttinen Nollapiste aloittaa yläkerrassa keikkansa Tivolin lavalla. Rovaniemi näytti minulle jälleen ystävällisen kauniit kasvonsa!