Kielimuureja ja kulttuurishokkeja

Kuukausi täynnä Prahassa. Aluksi ei juuri ollut kulttuurishokista tietoakaan, mutta kuukauden aikana on tullut vastaan jos jonkinlaista minimaalista shokin poikasta, niin hyvässä kuin pahassakin. Enemmän kuitenkin hyvässä.

Otappa tästä neuvosta vaari, ja ilmoittaudu saksan, ranskan tai vaikkapa espanjan kurssille. Opiskele kieliä, niitä ei vain voi osata liikaa. Kaikkialla kun ei puhuta sitä maailmankielenäkin tunnettua englantia. Käytiin tottelevaisina kansalaisina näyttäytymässä ulkomaalaispoliisille eilen ja edes siellä ei taipunut englanti. Ja uskokaa pois, kun tsekin kielen taito on tasolla "dopry den" ja "dekuji", on välillä tullut sukellettua lievään epätoivoon kielimuurin taakse.

Pro tip: Mikäli olet lähdössä vaihtoon maahan, jossa tiedät puhuttavan huonosti englantia, suosittelen vahvasti opiskelemaan hieman kohdemaan kieltä etukäteen.

John Lennon Wall, Praha

Hävettää myöntää, mutta mie vähän kaipaan minun rajatonta nettiliittymää puhelimeen. Kyllä, taidan olla sen verran pullamössönuori, että 1GB nettiä kuukaudessa aiheuttaa lähinnä lievää kärsimystä. Lisäksi kielimuuri ja minimaalinen nettiliittymä ovat maailman huonoin yhtälö, kun harhailet jossain päin Prahaa etsien lähintä metroa, ilman google mapsia, koska nettisi ei vain riitä sen käyttämiseen.

Positiivisessa mielessä kulttuurishokki on kävellyt vastaan muun muassa kauppareissuilla ja pubeissa. Tiedätkö sen tunteen, kun ostat viikon eväät kaupasta ja maksat siitä vaivaiset 15 euroa. Tai käyt kaljalla ja aamulla ei itketä tiliotteen katsominen. Suomalaisena et välttämättä tiedä. Hintatasoltaan tämä paikka on opiskelijan kukkarolle enemmän kuin ihanteellinen.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin kielimuuri ja kulttuurishokki ovat positiivisia asioita. Se, jos jokin on opettavaista, kun kaupan täti päättväisesti höpöttää sinulle tsekiksi, vaikka kuinka yrität ilmaista ymmärtämättömyytesi. Seuraavalla kerralla jo ymmärrät heidän kysyvän bonuskorttisi perään. Kyllä, bonuskortteja ei päässyt karkuun edes täällä.

-Mirka