X

Mitään ei ihminen kadota niin kuin toista ihmistä. Laji tarvitsee muita tai laji kuolee. Miten kadottaa toinen? Siten ettei ole läsnä kun tarvitaan. Ihminen katoaa myös jos sen kadottaa: jättää pimeään istumaan, ei pidä kädestä.

Kirjoita minulle joskus. Ole minulle niin hyvä, liian hyvä, kuin minä olen sinulle. Voinko rakkaudellani vaatia jotain - vaadinko liikaa? En halua sinua jos en saa sinua todella. Rakasta minua kohtuuttomasti tai jätä vittu rauhaan. Ihminen tarvitsee toisen ihmisen vierelleen, ei minkään haamun jonka kanssa maata.

Toinen katoaa kun siitä tehdään hahmo. Missä kaikki ovat? Alkavat löytyä yhteyksien päästä, eivät teiden tai raajojen. Kosketa toista. Toinen on siinä, ihan siinä vieressä. Seuraa tunnustus: minua eivät kiinnosta virtuaaliset onnentoivotukset, etäiset kutsut, välittävät pikaviestit ja lämpimät ajatukset. Minua kiinnostaa kontakti. Kerro mitä mieltä olet maailmasta ja minusta.

Kuka pelastaa minut tältä kauhealta pedolta nimeltä Pelko?

Ei kannata kyseenalaistaa jos ei ole valmis putoamaan yhteisöstä. En uskalla olla oma itseni, mutta viimein kun olen, minua rangaistaan. Vasta nyt alan ymmärtää yksinäisiä ja hylättyjä. Sisäiselle äänelle on olemassa hyvät äänenvaimentimet. Sielu on pakattu pakettiin. Hirviöt tuuppivat vaunuihin jotka menevät neljä vuotta väärään suuntaan. Jos tarkoittaisin jotain mitä todella kirjoitan en varmaan kirjoittaisi muuta.

Jatkan valisemallani tiellä tai haen ilmaisia malleja. Pornografia opettaa panemaan, romanttiset komediat rakastamaan, oppaat tekemään. Eikö minulla ole mitään itse? Luen kasvatuskirjan ja olen vanhempi. Kokoan vaatekaappini ja astiakaappini kokoelmista. Lähestyn valmista kunnes kuolen. Hautakiveeni kirjoitetaan: olin 99% Minä.

Ihminen pelkää kuolemaa mutta miettii kuitenkin ensin rahaa. Pedon silmät heijastuvat valopaasina tietämättömän suorille kasvoilleni. Sama se kuka tämän lukee ja miten paljon siitä sanotaan. Minä ymmärrän sinua, älä pelkää sitä enää. Rakentaa nyt itselleen keinotekoinen vankila sen jälkeen kun on nähnyt oikean sellaisen. Olen ollut siellä, käynyt ihmisen lukitsemattomissa ajatuksissa ja tajunnut vapauden merkityksen kävellessäni portista ulos. Aina toisinaan mietin mihin me tarvitsemme aitoja.

Ei toisen sisään noin vain mennä, vaikka joskus olisi menty. On ollut yhteinen paikka. Suljen kasvot ja päätän vihata niitä jotka vihaavat minua. Unohtaa ne jotka minut unohtavat. Laulaisin ystävälleni lahjaksi mutta se ei ole mitään eli sitä ei ole. Lapsuudenystävät, entiset rakastajat, kaukana asuvat sukulaiset, käytävällä vastaan tulevat. Minä kaikki heidät kadotin. Ja siinä hetkessä kun kadotin heidät, kadotin huomaamatta myös itseni.