Metsään menijä

Metsä on mulle kovin tärkeä paikka. Ajatuksilla on paremmin tilaa vaeltaa puiden lomassa kuin kaupungin kaduilla. Korkeiden mäntyjen juurella muistaa  paremmin oman suhdelukunsa maailman mittakaavassa. Alan ilmeisesti olla myös niin mummoistunut, että olen viime vuosina löytänyt marjastamisen viehätyksen. Metsää ja marjamättäitä täällä Rovaniemellä onkin kiitettävästi joka puolella, mutta näin junantuomana ei oikein ole perintötietoa parhaista laduista tai tulistelupaikoista.

Bongasin onneksi keskiviikkona Pilkkeestä retkipaikkavinkki-illan, ja jaanpa muutaman perusvinkin teillekin! Autottomana ja huonona julkisen liikenteen käyttäjänä olen itse retkeillyt lähinnä kaupungin laidoilla pyörämatkan päästä löytyvissä kohteissa. Eksoottisempia mahdollisuuksia löydät Etiäisestä, jonne on koottu kätevästi yhteen paikkaan kaikki maalaiskunnan ladut, laavut ja lintutornit, suosittelen!

Ounasvaara oli ensimmäisen Kuntotie-soluni lähimetsä, joten siellä on tullut tallusteltua monesti. Luontopolun varrella on mukavan vaihtelevaa metsämaisemaa ja syksyllä mustikoita jos jaksaa itikoiden seurassa kykkiä! Laavun lähellä pulppuava lähde on hieno myös, ja Tottorakan näköalatorni on sekin kapuamisen arvoinen.

Koivusaaren luontopolku Ounaspaviljongin liepeillä taas on loistava kesäpäivän kohde! Maisema on kovin epätyypillisen oloinen näin pohjoisessa, tuntuu että reitin portista pujahtaa aivan eri päähän maata. Saarella on vehreää niittyä ja satumaista koivikkoa, hyvällä tuurilla voi spotata myös määkiviä luomulampaita – jos ei muuten läsnä niin villaisena tuoksuna.

Kaupungista etelään, Pöykkölän kampukselta vielä himpun verran eteenpäin löytyvät Pöyliövaaran ulkoilureitit. Jos vielä uskaltaa jään yli hiihdellä niin ladut ovat kuulemma siellä mainiot – itse en kaipaa hiihtäessä mäkiä, joten olen viihtynyt Kemijoen tasalla. Syksyllä Pöyliövaaran reittien varrelta löytyi mukavasti puolukoita , kerääjiä tosin oli muutama muukin. Ensimmäisellä poimintareissulla mättäät notkuivat punaisina, mutta viikon päästä ei ollut marjan marjaa missään. On siis oltava oikeaan aikaan ämpärin kanssa liikkeellä jos mielii lähiruokaa löytää!

Vähän syyhyttäisi päästä kunnolla retkeilemään, mutta jos pääsiäisenä jonnekin leiriydyn, niin ATK-luokkaan kurssitöiden ääreen. Pyöräretki se kai on Pöykköläänkin! Kulkuavain ja yötyöluvat on hankittu, motivaatiosuklaamunat puuttuvat vielä varustuksesta. Toivottavasti teillä on rentouttavampia pyhäpäiviä luvassa!