Vuoden 2014 tilinpäätös

Lukukausi paketissa. Jee. En reputtanut ainuttakaan tenttiä. Paitsi kesätentin, johon luin väärät kirjat. Tyäoikeudestakin nasahti kolmonen vaikka yksi tehtävä meni oletettavasti kokonaan nollille. (Miten työterveyshuolto on järjestetty Venäjällä? C'moon...) Viimeisenä tenttipäivänä kävin vielä raapaisemassa kirjanpidon tentin. Olin edellisenä iltana saapunut kotiin uudelta mantereelta, herännyt tenttiaamuna kolmelta, mutta viime minuuteilla sain kuin sainkin creditin ja debitin vastaamaan. Molemmilta puoliltani tenttisalissa kuului ankaraa laskimen naputusta ja vastauspaperin kumittamista. Kun kävelin ulos tenttisalista, oli päivä juuri valjennut. Taivaalta satoi jäistä tihkua. Maa oli harmaa ja sohjoinen.  

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen puolikas meni suunnitelmien mukaan. Joululomalla ei tarvitsekaan lukea uusintoihin. Toivon vielä pääseväni mukaan mieleiseeni notaariseminaariin helmikuussa. Ja jos harjoittelupaikkakin nasahtaisi...

Mielenkiintoista debattia on lukukauden aikana aiheuttanut oikeustieteellisen  tutkintouudistus ja fuksien hyvät arvosanat. Joululomien kynnyksellä sähköpostilistalle ilmestyi opintosihteerin viesti, jossa vakuuteltiin, että opiskelijoita kohdellaan tasavertaisesti tutkintomallista riippumatta, ja että arvosanojen hajonta on täysin tavanomaisella tasolla. Uudessa tutkintomallissa opiskellaan lukiostakin tuttuun tapaan pooli kerrallaan. Jokaiseen oppiaineeseen kuuluu luentoja, kirjallisia tehtäviä ja poolin päättävä lopputentti. Arvosana määräytyy siis muutenkin kuin tenttimällä. Opintojen sujuminen on lisäksi kontrolloidumpaa. Kukaan ei putoa kelkasta, mutta olen kuullut myös että opintojen nopeuttaminenkaan ei onnistu. Molemmissa malleissa on puolensa, mutta jos itse saisin valita, pysyisin tässä vanhassa. 

Nyt täällä Kemijärven korkeudella pakkanen paukkuu ja blogisti kääriytyy tiukemmin vilttiinsä sohvalle pikku jetlag-tutinoissaan. Lapin tyttö muka? Ja talviurheilija? Mutta kun miinus 15 on kylmä eikä topattuna Michelin-ukkona voi laskea! Eikä varsinkaan halua kaatua, kun tuntuu että särkyy jääpuikon lailla tuhannen pirstaleiksi, jos vähänkin pyllähtää! Olen kai tottunut Keski-Euroopan reissuilla liian hyvään: hupparikeliin ja aurinkorasvaan. (Lue tästä viimeisin matkakertomukseni Yhdysvaltain Coloradosta.) Mutta tällainen sää se tähän aikaan vuodesta pitääkin olla. Niin että joulusaunasta voi juosta kirkuen pihalle ja salamana takaisin sisälle. Niin se löyly maistuu makeimmalle. Oikea Suomen talvi -bring it on!

Hyvää joulua,

Ella