Vaikuttava matkailututkimus. Tiesitkö tätä?
Matkailututkimus on oppiaineena vielä varsin nuori. Lapin yliopisto on tarjonnut matkailuopintoja ainoana suomalaisena yliopistona vuodesta 1994 lähtien. Meille matkailututkimuksen opiskelijoille kuin myös aineesta valmistuneille on tuttua tilanteet, joissa vastapuoli ihmettelee, että mitä me oikein sitten opiskelemme ja mitä matkailututkimus ylipäätään on.
Yliopiston nettisivuilla kerrotaan, että "[...] monitieteinen matkailututkimus [...] opettaa tarkastelemaan ja suunnittelemaan matkailua taloudellisena, kulttuurisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä, joka vaikuttaa luontoon sekä muuhun ympäristöön. Opinnoissa painottuvat laaja-alaisen tietämyksen ja osaamisen rakentaminen sekä uuden tiedon tuottaminen ja käytäntöön soveltamisen taidot." Matkailutukimuksen aine perustuu suurelta osin uuden tiedon tuottamiseen eli tieteeseen, joka hakee muotoaan aiempien tutkimusten ja teoreettisen viitekehyksen kautta (muiden yliopistollisten oppiaineiden tapaan). Tässä mielessä lähestyminen on siis varsin akateeminen, mikä poikkeaa jonkin verran esimerkiksi restonomiopinnoista. Ehkäpä juuri siksi matkailututkimusta kritisoidaan joskus siitä, että se on liian korkealentoista, eikä ole aina sovellettavissa käytäntöön.
Omien kokemusteni mukaan matkailututkimuksen oppiaine hakee yhä muotoaan, mutta on kuitenkin kehittynyt valtavasti kuluneiden vuosien aikana. Oppiaine ei kärsi pysähtyneisyydestä vaan on varsin innovatiivinen ja tulevaisuuteen katsova. Opintokursseja kehitetään opiskelijapalautteiden pohjalta ja jo lyhyellä aikavälillä voi nähdä onnistumisia uusien kurssisisältöjen osalta. Yhteistyökurssit ja kansainväliset projektit Lapin ammattikorkeakoulun restonomiopiskelijoiden kanssa on tuonut matkailututkimuksen opintoihin konkretiaa käytännön toiminnan tasolta.
%5B2%5D.jpg)
Kuluva lukuvuosi on matkailututkimuksen oppiaineen 20. juhlavuosi. Juhlavuoden kunniaksi Lapin yliopisto järjestää vuoden aikana kolmiosaisen juhlaseminaarisarjan, jossa pohditaan sekä oppiaineen historiaa, nykyisyyttä että tulevaisuutta. Sarja käynnistyi viime viikon lopulla 24.-25.10. "Vaikuttava matkailututkimus!" -seminaarilla.
Muiden opiskelijoiden, alumnien ja alan ammattilaisten tavoin, minulla oli kunnia osallistua juhlaseminaarin ensimmäiseen osaan, joka järjestettiin bussiseminaarina kuten ennen vanhaan. Bussi lähti perjantaina Rovaniemeltä kohti Pyhätunturia. Perillä pääsimme nauttimaan lappilaistyylistä lounasta Café Loimussa, jonka jälkeen siirryimme Luontokeskus Naavan seminaaritiloihin kuuntelemaan oppiaineen värikkäästä historiasta Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin (MTI) johtajan Johan Edelheimin ohjaamana.
Juhlaillallinen järjestettiin tunnelmallisessa ravintola Huttu-Uulassa, jossa meille oli suunniteltu kevyttä iltaohjelmaa. Lisäksi kaltaiselleni eteläsuomalaiselle junantuomalle oli erittäin mielenkiintoista päästä näkemään aito saamelaispuku sekä kuulla matkailututkimuksen alumnin, saamelaissyntyisen Elle Labban kokemuksia siitä, millaisia piirteitä matkailun liiketoiminta on muodostanut saamelaisuuden ympärille. Iltaohjelman jälkeen toiset jatkoivat matkaa Keropirtin puusaunalle, toiset suuntasivat kylälle paikallisiin rientoihin.
Seuraavan päivän aikana pääsimme tutustumaan Luostolla sijaitsevaan Lampivaaran ametistikaivokseen, jossa jokainen sai louhia itselleen matkamuistoksi pienen ametistin. Olin tästä aivan innoissani. Siinä kaivaessa jotenkin nälkä kasvoi syödessä: mitä enemmän ametistia löysin, sitä enemmän olisin halunnut jatkaa kaivamista. Oli ihan hyvä, että meillä oli kaivuupuuhille aikaraja!
Kotimatkalla kävimme vielä tutustumassa Sallan Ei tapahdu mitään -viikkoihin sekä paikalliseen porotilaan. Päivä oli oikein onnistunut ja täytyy sanoa, että porot taisivat viedä sydämeni. Mitähän DASilla tykättäisiin, jos ottaisin yhden sellaisen kotiin...?
Kaiken kaikkiaan bussiseminaari Pyhätunturille oli onnistunut aloitus koko seminaarisarjalle. Päällimmäisenä reissulta jäi mieleen vaikuttavat puheet, porot ja ametistikaivos. Seminaarin jälkeen aloin pohtia, mikä meitä matkailututkimuksen opiskelijoita ja alalla työskenteleviä oikein yhdistää. Ensimmäisenä tulee mieleen intohimo matkustamiseen. Matkustamisella on avartava vaikutus ja se auttaa meitä ymmärtämään, että ihmiset, tavat ja kulttuurit ovat erilaisia ympäri maailmaa. Tästä pääsemmekin numero kakkoseen, joka on mielestäni avarakatseisuus. Emme tuomitse, vaan pyrimme ymmärtämään ja etsimään ilmiöiden ja toiminnan taustalla olevia syitä. Voisin vielä jatkaa listaa sillä, että olemme rohkeita, innovatiivisia ja muuntautumiskykyisiä.
Matkailututkimus on monitieteinen oppiaine, josta valmistuu osaajia eri tieteenaloille ja varsin moninaisiin työtehtäviin. Opintojen lisäksi opiskeluaikaiset kansainväliset kokemukset (vaihto-opiskelu, kv tuutorointi, harjoittelujakso ulkomailla, omatoimimatkailu,...) vahvistavat osaamista ja toimivat ehdottomasti eduksemme tulevaisuuden työmarkkinoilla, joilla kulttuurien välisen viestinnän ymmärtäminen ja juurikin tuo muuntautumiskyky ovat valttia.
Vaikuttavaa siis on matkailututkimus ja tästä matka jatkuu vain eteenpäin!
Lähde: Veijola, S. (2013). Matkailututkimuksen lukukirja. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
Yliopiston nettisivuilla kerrotaan, että "[...] monitieteinen matkailututkimus [...] opettaa tarkastelemaan ja suunnittelemaan matkailua taloudellisena, kulttuurisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä, joka vaikuttaa luontoon sekä muuhun ympäristöön. Opinnoissa painottuvat laaja-alaisen tietämyksen ja osaamisen rakentaminen sekä uuden tiedon tuottaminen ja käytäntöön soveltamisen taidot." Matkailutukimuksen aine perustuu suurelta osin uuden tiedon tuottamiseen eli tieteeseen, joka hakee muotoaan aiempien tutkimusten ja teoreettisen viitekehyksen kautta (muiden yliopistollisten oppiaineiden tapaan). Tässä mielessä lähestyminen on siis varsin akateeminen, mikä poikkeaa jonkin verran esimerkiksi restonomiopinnoista. Ehkäpä juuri siksi matkailututkimusta kritisoidaan joskus siitä, että se on liian korkealentoista, eikä ole aina sovellettavissa käytäntöön.
Omien kokemusteni mukaan matkailututkimuksen oppiaine hakee yhä muotoaan, mutta on kuitenkin kehittynyt valtavasti kuluneiden vuosien aikana. Oppiaine ei kärsi pysähtyneisyydestä vaan on varsin innovatiivinen ja tulevaisuuteen katsova. Opintokursseja kehitetään opiskelijapalautteiden pohjalta ja jo lyhyellä aikavälillä voi nähdä onnistumisia uusien kurssisisältöjen osalta. Yhteistyökurssit ja kansainväliset projektit Lapin ammattikorkeakoulun restonomiopiskelijoiden kanssa on tuonut matkailututkimuksen opintoihin konkretiaa käytännön toiminnan tasolta.
Kuluva lukuvuosi on matkailututkimuksen oppiaineen 20. juhlavuosi. Juhlavuoden kunniaksi Lapin yliopisto järjestää vuoden aikana kolmiosaisen juhlaseminaarisarjan, jossa pohditaan sekä oppiaineen historiaa, nykyisyyttä että tulevaisuutta. Sarja käynnistyi viime viikon lopulla 24.-25.10. "Vaikuttava matkailututkimus!" -seminaarilla.
Muiden opiskelijoiden, alumnien ja alan ammattilaisten tavoin, minulla oli kunnia osallistua juhlaseminaarin ensimmäiseen osaan, joka järjestettiin bussiseminaarina kuten ennen vanhaan. Bussi lähti perjantaina Rovaniemeltä kohti Pyhätunturia. Perillä pääsimme nauttimaan lappilaistyylistä lounasta Café Loimussa, jonka jälkeen siirryimme Luontokeskus Naavan seminaaritiloihin kuuntelemaan oppiaineen värikkäästä historiasta Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin (MTI) johtajan Johan Edelheimin ohjaamana.
Juhlaillallinen järjestettiin tunnelmallisessa ravintola Huttu-Uulassa, jossa meille oli suunniteltu kevyttä iltaohjelmaa. Lisäksi kaltaiselleni eteläsuomalaiselle junantuomalle oli erittäin mielenkiintoista päästä näkemään aito saamelaispuku sekä kuulla matkailututkimuksen alumnin, saamelaissyntyisen Elle Labban kokemuksia siitä, millaisia piirteitä matkailun liiketoiminta on muodostanut saamelaisuuden ympärille. Iltaohjelman jälkeen toiset jatkoivat matkaa Keropirtin puusaunalle, toiset suuntasivat kylälle paikallisiin rientoihin.
Seuraavan päivän aikana pääsimme tutustumaan Luostolla sijaitsevaan Lampivaaran ametistikaivokseen, jossa jokainen sai louhia itselleen matkamuistoksi pienen ametistin. Olin tästä aivan innoissani. Siinä kaivaessa jotenkin nälkä kasvoi syödessä: mitä enemmän ametistia löysin, sitä enemmän olisin halunnut jatkaa kaivamista. Oli ihan hyvä, että meillä oli kaivuupuuhille aikaraja!
Kotimatkalla kävimme vielä tutustumassa Sallan Ei tapahdu mitään -viikkoihin sekä paikalliseen porotilaan. Päivä oli oikein onnistunut ja täytyy sanoa, että porot taisivat viedä sydämeni. Mitähän DASilla tykättäisiin, jos ottaisin yhden sellaisen kotiin...?
Kaiken kaikkiaan bussiseminaari Pyhätunturille oli onnistunut aloitus koko seminaarisarjalle. Päällimmäisenä reissulta jäi mieleen vaikuttavat puheet, porot ja ametistikaivos. Seminaarin jälkeen aloin pohtia, mikä meitä matkailututkimuksen opiskelijoita ja alalla työskenteleviä oikein yhdistää. Ensimmäisenä tulee mieleen intohimo matkustamiseen. Matkustamisella on avartava vaikutus ja se auttaa meitä ymmärtämään, että ihmiset, tavat ja kulttuurit ovat erilaisia ympäri maailmaa. Tästä pääsemmekin numero kakkoseen, joka on mielestäni avarakatseisuus. Emme tuomitse, vaan pyrimme ymmärtämään ja etsimään ilmiöiden ja toiminnan taustalla olevia syitä. Voisin vielä jatkaa listaa sillä, että olemme rohkeita, innovatiivisia ja muuntautumiskykyisiä.
Matkailututkimus on monitieteinen oppiaine, josta valmistuu osaajia eri tieteenaloille ja varsin moninaisiin työtehtäviin. Opintojen lisäksi opiskeluaikaiset kansainväliset kokemukset (vaihto-opiskelu, kv tuutorointi, harjoittelujakso ulkomailla, omatoimimatkailu,...) vahvistavat osaamista ja toimivat ehdottomasti eduksemme tulevaisuuden työmarkkinoilla, joilla kulttuurien välisen viestinnän ymmärtäminen ja juurikin tuo muuntautumiskyky ovat valttia.
Vaikuttavaa siis on matkailututkimus ja tästä matka jatkuu vain eteenpäin!
Lähde: Veijola, S. (2013). Matkailututkimuksen lukukirja. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.