Taidekirjasto-gate

Tulevaisuudessa tärkeimpiä työelämätaitoja tulee yksioikoisen muistamisen sijaan olemaan kyky kriittiseen tiedonhankintaan ja valmiudet elinikäiseen oppimiseen. Kirjasto on paikka, jossa etsijä ja tieto kohtaavat, ja jossa on mahdollisuus saada tiedonhakuun apua ja oppia osaavalta henkilökunnalta. Juuri kirjaston tarjoama ihmiskontakti tiedonhaun ammattilaisen kanssa on korvaamaton apu tieteellisten tutkielmien teossa.

Alkusyksystä taiteiden opiskelijoiden korviin kantautui tieto yliopiston taidekirjaston supistamisesta. Luonnollinen reaktio oli huolestua asiasta – mitä käy kirjoille ja kirjaston palveluille? Tuntui että päätös oli nuijittu ilman, että kirjaston käyttäjiä oli kuultu, eikä tietoa asiasta ollut juuri saatavilla. Luonnollisesti opiskelijat ryhtyivät toimiin ja mm. keräsivät adressin, pistivät pystyyn some-kampanjan ja järjestivät keskustelutilaisuuden, kirjoittivat mielipidekirjoituksia ja rynnistivät joukolla rehtorin aamukahveille.

Kyse tässä kaikessa ei ollut siitä, etteivätkö taiteiden tiedekunnan opiskelijat jaksaisi kävellä F-siiven lasikaton alta pääkirjastoon hakemaan tenttikirjojaan (Pöykkölän kampukselta, jossa taiteiden tiedekunnan opiskelijat kuvataidekasvatuksen opiskelijoita lukuun ottamatta tällä hetkellä majailevat, on Rotkon taidekirjastolle matkaa noin viisi kilometriä.) Tulevaisuuteen katsovina ja innovatiivisina muotoiluopiskelijoina emme myöskään halua kirjaston jämähtävän vanhoihin toimintamuotoihinsa, eikä meillä ole mitään uudenlaisia oppimisympäristöjä vastaan. Haluamme, että yliopistomme on mahdollisimman hyvä paikka opiskella.

Yksinkertaisesti oleimme huolissamme kirjaston palveluiden tason säilymisestä ja yliopiston pääkirjaston nykyisten tilojen riittävyydestä. Taidealoilla kuvalliset aineistot ovat tärkeitä, ja ne ovat useammin fyysisinä kirjoina kuin sähköisinä materiaaleina. Opintojen sutjakkaan etenemisen kannalta on tärkeää, että yliopiston kirjasto pystyy tarjoamaan riittävät puitteet tiedon hankkimiselle.

Taidekirjastoiltamassa 29.10. käydyn keskustelun perusteella ymmärrän tämänhetkisen tilanteen olevan sellainen, että suurin osa taidekirjaston aineistoista siirtyisi muutossa yliopiston pääkirjaston tiloihin ja pieni osa jäisi suppeaksi käsikirjastoksi F-siiven puolelle. Kirjat aiotaan saada mahtumaan hyllyihin eikä piiloon varastoihin - käytännössä kirjaston palvelut siis säilyisivät ennallaan ja vaihtaisivat vain paikkaa, mikä kuulostaa aivan kohtuulliselta. Tilalle taidekirjaston tiloihin tulisi ainakin uudistettu SINCO-labra sekä monitoimi/ryhmätyöskentelytiloja, joita opiskelijat alkavat palvelumuotoilun kurssilla suunnittelemaan.

Jos olen jotain suunnittelun perusteiden kursseilla oppinut, niin sen, että jokaisessa suunnitteluprosessissa on onnistumisen kannalta elintärkeää kuulla käyttäjiä ja asiakkaita. Tämä pätee myös yliopiston kirjastopalveluiden ja tilojen suunnitteluun. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan - on mahtavaa että opiskelijat pääsevät mukaan suunnittelemaan F-siiven tilojen käyttöä. Kiinnostavaa nähdä millaisia uusia oppimisympäristöjä tiloihin kehittyy ja millaisia mahdollisuuksia ne oppimiselle luovat!

Keskustelun myötä taidekirjaston tilanne tuntuu paljon selkeämmältä ja perustelut päätökselle kohtuullisen järkeviltä – alkusyksystä tuntuma oli vähän toisenlainen. Läpinäkyvämmällä ja selkeämmällä tiedotuksella koko taidekirjasto-gatelta olisi todennäköisesti vältytty. Tällä hetkellä olenkin eniten huolissani siitä, miten opiskelijoiden mielipide näkyy yliopiston päätöksentekoprosesseissa, ja miten tieto päätöksistä kulkee eri tahojen välillä. Läpinäkyvyys on seuraavan Arctic Design Weekin teema – miten se näkyy tiede- ja taideyliopistossamme muuten kuin F-siiven lasikatossa?

Taidekirjaston tilannetta voi seurata FB:ssa Oodi Taidekirjastolle! -sivulla. Postauksen kuvat ovat opiskelijoiden kuvioimasta F-siiven rakennustyömaan graffitiaidasta.