Liikkuva yliopisto

Elokuussa eräs puolalainen tuttavani ihmetteli, kuinka liikkuvaista väkeä täällä Rovaniemellä asuukaan. Yliopistonkatua kävellessä joka toinen vastaantulija oli lenkkeilijä. Susivoudin kentällä oli kesällä jatkuvasti väkeä pelailemassa. En ollut aiemmin ajatellutkaan asiaa. Toisaalta, toihan uusi tekonurmi toki piristystä maisemaan, (vaikka tuo vihreys onkin keinotekoista). Olemmeko me rovaniemeläiset tosiaan niin urheilullisia vai saiko poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen kesä houkuteltua meidät lenkkipoluille ja nurmikentille? Nyt kun ulkoliikuntakausikin on vihdoin taputeltu, saako talven pimeys meidät jälleen käpertymään koloihimme?

Kesä ei kuitenkaan lopettanut liikkumista. Syksyllä alkaa usein vain uusi, ehkä jopa voimakkaampi sykli, kun ihmiset palaavat arkeen ja alkavat hommailla salikortteja, treenitrikoita ja palautusjuomia, kuten eräs urheiluravinnealalla toimiva ystäväni huomauttikin. 

Yliopistomaailmakin liikkuu. Monella teistäkin varmaan on sporttipassi ja salikortit päivitetty taas vuodeksi. Liikkuminen tuo virtaa opiskeluun. Ainakaan itselläni ei oppi tartu enää iltapäivä neljän jälkeen. Silloin on hyvä pistää aivot nollille ja lähteä sporttaamaan. Pikku iltalenkin jälkeen jaksan taas lukea parisen tuntia. Aktiivisen päivän jälkeen nukun myös sikeämmin. Itse rohkaistuin vihdoin osallistumaan opiskelijaliikuntaan. Muutama viikko sitten hankin sählymailan ja marssin Artiklan viikottaiselle sählyvuorolle. Koin ennen kynnyksen osallistua joukkuepeleihin todella korkeaksi. Jännitin vielä ovella, olenko oikeassa paikassa ja mahtaako tänne tulla edes ketään? Osaanko edes pelata? Peleissä on kuitenkin joka kerta ollut todella hauskaa. Syke nousee ihan eri tavalla kuin peruslenkillä, sillä pojat pelaavat todella kovaa ja vauhdissa pitää pysyä. Ja onhan siellä aina kourallinen meitä tyttöjäkin mukana. Yksi syy sählyinnostukseeni oli se, että minulla on todella huono pallotatsi, lajissa kuin lajissa. Tahdoin oppia pelaamaan taitavammin ja aggressiivisemmin.

Myös kuntosaliharjoittelu on erittäin suosittua. Eräs tuttavani oli lounaspöytäkeskustelussa todella mielissään siitä, että hänen vuosiluokkansa on niin intona treenaamisesta. En itse muista että omia opintoja aloittaessani kovin moni olisi ollut luentojen jälkeen salille pinkomassa. Nykyisin keskustan kuntosaleilla ei vain voi olla törmäämättä muihin tieteenharjoittajiin. Viihdyn itsekin salilla ja teinkin kieli poskessa pienen kartoituksen Rovaniemen gymeistä. Otanta ei ole kattava.

- - - 

Olen viimeksi käynyt Arcticilla noin vuosi sitten. Kunnon bodarisali ja lähellä yliopistoa. On tiukkaa toppia, Gaspin shortsia ja isoja parrakkaita miehiä kurittamassa rautaa. Sanoisin, että kohtuullisen toimiva ja trendikäs. Ja: Oikkareita tekemässä penkkiä, oikkareita tekemässä hauista, oikkareita (harvemmin) tekemässä jalkoja... 

Samaa kaliiberia on myös Rovakadun Gymeverybody, jonne on viikonloppuisinkin helppo marssia sisään, kun henkilökuntakin on paikalla. Better bodiesia siellä, better bodiesia täällä. Pro-meininki. Lounaspöytäkeskustelussa toinen totesi, että naisetkin ovat everybodylla isompia kuin hän. Yläkerta, ”naisten sali”, on hieman ahdas. Lämmittelylaitteet on survottu tiiviisti kylki kylkeä vasten ikkunan eteen. Mutta kellarissa vasta on tunnelmaa: kunnon bunkkeri, hien haju ja vapaat painot. Kling kling. Peileihin on teipattu korneja iskulauseita: ”It’s you vs. you” tai ”Don’t stop now”. Propsit laadukkaasta lisäravinnevalikoimasta.

Lähteentien Kunnon Paikka on sympaattinen. Kävin siellä keväällä pilateksessa. Ohjaaja oli kannustava ja asiantunteva. Pidän kyseisestä lajista etenkin kehonhuoltona. Hikeä pintaan sillä ei oikein saa. 10-kortti maksoi opiskelijalle muistaakseni silloin 60 euroa. Yin-jooga ei napostellut. Kuntosalipuolelta löytyy suurimmaksi osaksi vain härveleitä.

Lapin urheiluopisto Santasport on kaukana koululta eikä ylämäkeen polkeminen houkuta etenkään talvisin. Santasportin tiloissa toimii myös CMS-klubi (suhteellisen kallis kuukausimaksu?) Myös urheiluhallissa voi kuntoilla. Siellä on kuntosali, pelikentät ja juoksurata. Entinen sali joutui myllerryksen alle kun Crossfit (ah niin muodikasta) valtasi painonnostopäädyn puoleisen osan radan sisäkaarteesta ja varsinaiset kuntosalilaitteet on nykyisin ahdettu pienempään tilaan juoksuradan viereiselle käytävälle. Levytangot sentään jätettiin paikoilleen. Siinä minä sitten puhisen virttyneissä verkkareissa, kun crossfit-muikkelit tepastelevat ohi UA:n mikroshortseissa ja vaaleanpunaisissa kompressiosukissa. Aamuisin juoksurataa ylittäessä saa varoa ettei tosiurheilijoita juokse niskaan, illalla painonnostopäädyssä saa odottaa vuoroaan edustuslätkänpelaajilta. Urheiluopiston fasiliteetteja käyttävät tietääkseni eniten ehkä AMK-opiskelijat.

Olisi kiinnostava tietää, mitä he/me kaikki haette/haemme kuntosaliharjoittelulta: lihasta, vireyttä, hyvää mieltä, omaa aikaa? Kääntöpuolena on, että salille on usein liiankin helppo lähteä ja jättää koulujutut odottamaan huomista.

- - -

P.S. Jos blogilistaltanne puuttuu luettavaa, voin suositella blogbook.fi/fitnessfromthenorth, jossa kittiläläinen personal trainer Laura kirjoittaa treenaamisesta hauskasti ja maanläheisesti. Tässä esimerkiksi hyvä kirjoitus teknologiavapaasta treenistä.

P.P.S. Tyttönen, et tarvitse 160 g proteiinia päivässä ellet ole 80-kiloinen kehonrakentaja kisadieetillä:/  Lähde.