Opiskelijan tavoitteet & ilta- ja viikonlopputyöskentely

Siinä missä urheilukausi huipentuu urheilutahdin tihentymällä loppuotteluun, hirvikausi rämpimisen tihentymällä viimeisenkin hirviluvan hyödyntämiseen, tai joulukausi jouluhässäköiden tiivistyessä jouluaattoon, niin samaten ns. lukukausi huipentuu lukemiseen, tai oppialasta riippuen, vastaavanlaiseen toimintaan.

Paras työskentelyaika on:
Ma-Fri klo 19->
La klo 15->
Su -koko päivä-

Paras työskentelyaika on illoin, kun pyörät ovat vähissä, ja viimeinenkin juna on lähtenyt.

Paras ystäväni ilta- ja viikonlopputyörupeamassa.

Ystäväni koti.

Kritiikki kritiikin perään ja vielä kolme esseetä palautettavana? Sehän kuulostaa ihan joulua edeltävältä viikolta Lapin yliopistossa! Minusta tunnelma koululla, lukukauden lopun lähestyessä, on paras iltaisin ja viikonloppuisin, kun ihmiset syventyvät tuntikausiksi tekemistensä pariin ja katoavat oman prosessinsa kuplaan. Enää ei ole kiire tunnille tai lounaalle tai kotiin. Aika katoaa ja tekeminen pääsee kunniaan. Tekeminen vie ja siitä nautitaan, myös vastoinkäymisistä nautitaan! Vastoinkäymiset opettavat ja vievät prosessia eteenpäin!

Mennäviikonloppuna olikin aika kaivaa puupiirrostaltta esiin kaapista

Ja nostaa laatta jälleen käsittelyyn.

Lukea sarjakuvia Siirtää väriä laatalle.

Vinguttaa prässiä..

... tuntikausia

Tajuta lopulta, että kellolla on ihan oma tapansa esittää aikaa, ja että rakennuksesta olisi pitänyt olla ulkona jo hetki sitten!

Aika siivota jäljet ja jynssätä kaikki väri laatasta.

Sinolilla, hyi.

Pestä kädet, ja tajuta myöhemmin kotona, että väriä on myös vaatteissa, nenässä, otsassa ja tietenkin leuassa.

Ylpeänä vielä ihailla omaa työtään,

ennen kuin asettaa sen muiden, kritiikkiä odottavien, töiden kanssa kuivumaan.

Huomata, että myös hän on unohtunut maalaamaan, vaikka iltatyöskentelyaika on jo loppunut.

Tällaisina aikoina pohdin toisaalta, että miksi en taaskaan ole tehnyt asioita ajoissa, tasaiseen tahtiin kurssin edetessä ja välietappeja noudattaen. Nyt voisin olla kotona joululahjoja pakkaamassa ja kortteja piirtämässä! Mutta ei, duuni duunin jälkeen duuniputkessa, ja uni vähässä, aivan liian vähässä.

Deadline = Tavoite + Määräaika

Kun asettaa itselleen tavoitteen ja määräajan, ja pitää näistä kahdesta kiinni, niin varmaa on se, että määräaikaan mennessä tavoite on toteutunut.

Opeta minut asettamaan tavoitteita!

Tavoitteen ja tavoitteen saavuttamiselle aiotun määräajan asettaminen on taito, joka opitaan siinä missä mikä hyvänsä muukin taito. Minusta on mahtavaa, että itsen sijaan, oppilaitos asettaakin tavoitteen sisällön ja määräajan. (Sisällön ainakin osittain) Tavoitteet ja määräajat kuuluvat keskeisenä kaikenlaisen tekemisen kulkuun. Tavoitteiden asettamisen taito tekee unelmista totta! Siispä taito on äärimmäisen hyödyllinen, teki sitä elämässään mitä hyvänsä. Yliopisto opettaa niin lyhyiden, kuin pitkäaikaistenkin tavoitteiden asettamisen taidon. Kiitos koulutus!

Mutta miksi koululla juuri iltaisin ja viikonloppuisin? 

Minusta on ihanaa sulkeutua omaan tekemiseen hiljaisessa ja rauhallisessa, kiireettömässä ympäristössä. Nautin siitä, kun saa syventyä tuntikausiksi omin päin omien tavoitteiden pariin, vapaana keski- ja arkipäivän momentista, kaaoksesta, ihmisvirroista ja puhelimen piippauksista. Koululla on mainiot puitteet tehdä vaikka mitä, ja haluan ottaa kaiken irti tästä temmellyskentästä niin pitkään, kuin tätä kestää!