Kaamoksen kourissa

Ulkomailla, etelän lämmössä pari vuotta asuneena ja talven pelisäännöt jo unohtaneena, tuli ensimmäiset -30 asteen pakkaset vähän kuin märkä rätti vasten kasvoja. Ymmärsin taas pitkästä aikaa, miten tämä Suomessa asuminen varsinkin talvisin on niinku niinku niiiiiiin asennekysymys!

 

 

Toisaalta...

 



 © Emilia Tuohisto-Kokko

Kaamoksen kourissa on pakko ihmisen saada lisäenergiaa. Sitä kun ei taivaalta saa, täytyy se saada jostain muualta tavalla tai toisella. Vastustuskyvyn ylläpito on myös kaiken a ja o.

JJ:n kaamoksen torjumisen resepti:

Lisävitamiinit, ilman niitä ei tule Suomen pakkasessa hommasta yhtään mitään. Ilman lisävitamiineja olet koko ajan kipeä, sillä kylmyys vaatii aivan omanlaista vastustuskykyä. Liikunta, vaikka pakkanen paukkuu ulkona on pakko käydä edes muutaman kerran viikossa liikkumassa. Urheilusta saa sellaista vastustuskykyä ja energiaa, jota ilman ei kyllä 100% suorituskyky arjessa pysy yllä. Pyrin käymään lenkillä ja salilla aina kun vain ehdin. Kuitenkin kiireen keskellä liikunta on liian usein karsimisen kohde.

Kun kovimmat pimeydet laskeutuivat Lapin kairaan maan ylle, jouduin nostamaan kädet pystyyn. Mietin, että mitä ihmiskunta on oikeasti keksinyt ratkaisemaan ihmisten energia- ja jaksamisongelmat näillä leveysasteilla tähän vuodenaikaan, kun tuo aurinko näyttelee jaksamisessa aika isoa roolia.

Kävelin lähimpään kodinkoneliikkeeseen sisään. Kerroin ongelmastani. Myyjä suositteli kirkasvalolamppua. Tehtiin kaupat.

 

Pyöräilevälle ihmisellä lampun roudaus Eteläkeskuksesta Rantsuun tuottti lieviä haasteita.

 

Olen pistänyt merkille, miten tärkeäksi suomalaisille on pimeimmän ajan yli selviämiselle muodostunut joulunodotus. Kaikki puhuu, suunnittelee ja hössöttää joulusta jo marraskuun alusta alkaen, jotkut aloittavat jo aiemmin. Mutta asiahan on aivan ymmärrettävä, kun miettii pimeydessä jaksamista, pittää ihimisellä olla jotain odotettavaa. Kun meillä ei ulkoilmaelämää tai iltaelämää ole ja muutenkin juhlat vähissä, niin joulun odotus tuo valoa pimeyteen. Jumalan kiitos siis joulusta! Joulusta ja joulunvietosta puhuminen ja suunnittelu auttaa saamaan ajatukset pois pimeydestä ja synkkyydestä.

Ehkä yllättävin asia, josta olen saanut energiaa kaamoksen keskellä on työnteko. Olen saanut valtavasti voimaa siitä, kun olen tehnyt töitä opiskelujen ohessa. Sain voimaa työnteosta, hullua? Ehkä. Mutta jokin täysin erilainen ulottuvuus opiskelujen lisäksi on muodostunut mulle suureksi voimavaraksi. Ovatko sitten opiskelut kärsineet, kun olen tehnyt duunia? Opintojeni neljästä kuukaudesta kaksi olen ollut täyspäiväinen opiskelija ja toiset kaksi painanut duunia. Yllätyksekseni voin todeta, kun katsotaan opintopisteiden kertymistä, että opinnot ovat edenneet samaa vauhtia ollessani täyspainotteinen opiskelija kuin työssäkäyvä opiskelija, ehkä työssäkäyvänä opiskelijana opintopisteitä on kertynyt jopa enemmän.

Väitän, että 100% panostusaika opiskeluun on viikossa ihmisellä vakio. Kysymys kuuluukin, että miten käytät opiskelun ulkopuolelle jäävän ajan. Tehokkaasti vai vähemmän tehokkaasti?