Tripillä

Olin viime keväänä niiden 20 nopean joukossa, jotka ilmoittautuivat ensimmäisenä ELSA:n (The European Law Students' Association) matkalle Hollantiin Haagiin ja Amsterdamiin. Halukkaita oli enemmän kuin lähtijöitä, joten paikat täyttyivät nopeasti.

Matka järjestettiin 4.-10.11 ja se alkoi hyvin sillä, kun matkalla Helsinki-Vantaan lentokentälle meille ilmoitettiin, että lentomme on peruttu Hollannin huonon sään vuoksi. Kokoonnuimme kuitenkin lentokentällä ja jollain ihmeen kaupalla saimme korvaavan lennon joka lähti vain vähän alkuperäistä myöhemmin. Uuteen lentoon sisältyi välilasku Oslon kautta, joten pääsimme tutustumaan lyhyesti myös Norjaan ja muun muassa uskomattoman hintaiseen nuuskaan (purkki noin 10 €).

Haagiin päästyämme kohtasimmekin karmean sään. Pihalla satoi ja tuuli rajusti ja kaduilla pyöri tuulen mukaan tempautuneita rikkinäisiä sateenvarjoja. Sää jatkui hyvin vaihtelevana koko loppureissun ja kuulimme, että sää on siellä aina sellainen. Hostellimme oli punaisten lyhtyjen alueen välittömässä läheisyydessa, joten kävimme turisteina tietenkin tutustumassa siihenkin. Isot ikkunat täynnä alusvaatteisia tyttöjä ja naisia olivat kyllä suomalaiselle hämmentävä kokemus. Osa tytöistä ja naisista poltti tupakkaa ikkunan raosta, jotkut tanssahtelivat ja viittoilivat miehille, joku kiharteli tukkaansa ja moni puhui puhelimeen. Näkyvä prostituutio herätti keskustelua ryhmässä ja matkan innoittamana pidin seuraavan viikon englannin tunnilla esitelmänikin prostituutiosta.

Amsterdamilaista maisemaa

Matka kesti koko viikon ja aluksi olimme maanantaista perjantaihin Haagissa, jonka jälkeen siirryimme viikonlopuksi Amsterdamiin lomailemaan. Haagissa meillä oli runsaan vapaa-ajan lisäksi tutustumiskäynnit kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, Jugoslavia-tuomioistuimessa (jonka olemassaolosta en edes tiennyt ennen tätä matkaa), Suomen Haagin suurlähettilaan virka-asunnolla, Europolissa, Euroopan patenttitoimistossa ja Eurojustissa. Mielestäni kaikki kohteet olivat hirveän mielenkiintoisia, mutta se myös johtua siitä, että lähes kaikki mitä teen on mielestäni hirveän mielenkiintoista.

Erityisesti kohteista jäi mieleen tiukat säännöt: piti mennä turvatarkastusten kautta, näyttää passia, kulkea koko ajan kulkukortti näkyvillä eikä sisätiloissa saanut kuvata. Tuomioistuimien yleisöaitiossa piti käyttäytyä nätisti aseistettujen vartoiden koko ajan tarkkailessa ja nousta seisomaan tuomareiden huoneeseen tullessa ja huoneesta poistuessa. Europolissa ranskalainen mies kertoi meille Europolista ja sen toiminnasta painottaen erityisesti piraattituotteita ja lääkeväärennöksiä. Mies puhui värikkäästi ja lopuksi pääsimme vielä hipelöimään takavarikoituja piraattituotteita, joita ainakaan minä en olisi erottanut aidoista. Miehen lisäksi myös suomalainen nainen, joka työskenteli keskusrikospoliisin alaisuudessa, mutta jonka työpaikkana oli Europol, tuli kertomaan ulkomaankomennuksestaan. Aika moni tuntui innostuvan ajatuksesta harjoittelupaikasta Europolissa.

Suurlähettilaan virka-asunolla meille tarjoiltiin kahvia ja pullaa ja kerrottiin suurlähettilään ja muiden Suomen ja Hollannin suhteita hoitavien henkilöiden työstä. Lopuksi pääsimme vielä nuuskimaan kolmikerroksisen ja todella hienolla paikalla sijaitsevan virka-asunnon läpikotaisin. Virallisten vierailujen lisäksi erään mukana olleen opiskelijan Haagissa lakimiehenä työskentelevä eno kutsui koko meidän ryhmän vierailulle hänen ja hänen vaimonsa kotiin coctail-henkiseen tilaisuuteen. Ilta oli aivan mahtava, pariskunta tarjoili meille juomaa ja pikkusuolaista ja kertoi muutostaan Haagiin ja elämästään siellä ja vastailivat meidän esittämiin kysymyksiin muun muassa suomalaisten ja hollantilaisten eroista ja kansainvälisestä työnhausta.

Onnesta soikeana Amsterdamissa.

Perjantaina siirryimme Amsterdamiin, jossa osa vietti aikansa sivistyneemmin kuin toiset. Sunnuntaina kaikki selvisivät samalla lennolla Suomeen.