Vapun aikoja
Vappu tuli ja meni! Viimeinen opiskelijavappu siis mitä luultavimmin. Enhän minä enää hillunut viikkoa tuolla haalareissa mutta ainakin jotain pientä....
Vapusta jäi mieleen tämä kuva: lounas aamuauringossa!
Minulla alkoivat viikko sitten työt yliopistolla. Gradu eteni tiedekuntaneuvoston hyväksyntään ja maturiteetinkin kävin tekemässä. Homma on kasassa, paketissa niin sanotusti. Enää pitää odottaa vain ensi kuun loppuun, jolloin voin ottaa paperit virallisesti ulos. 27.5 on varmaankin SE päivä.
Näin lähenee opiskeluvuoteni kohti loppua. Olen kituuttanut ja venyttänyt opiskeluaikaa mahdollisimman pitkään. Tätä pidemmälle ei oikeastaan ole mitään järkeä enää sitä tehdä. Minulla on hetkeksi aikaa töitä, olen hakeutunut jatko-opintoihin (opettajan pedagogiset) ja olen kyllästynyt olemaan hieman sidottuna johonkin. Tällä hetkellä olen kesän loppuun asti sidottu töihin, opinnoista voi siis päästää irti. Tämä aika on tutkiskelua, etsimistä ja pohtimista, toisaalta se on myös nauttimista ja rentoutumista. Olenhan juuri saanut päätökseen ison projektin ja ainakin lähipiiri sitä tuntuu arvostavan.
Jatko-opinnoista riippuu pitkälti se, miltä ensi vuoteni näyttää. Olen iltaisin miettinyt, että kuinka pelottavaa tämä opintojen loppuminen oikeastaan on? Ei ollenkaan, sillä elämme elinikäisen oppimisen aikaa ja tästä syystä opiskelu on minulle vähän kuin elämäntapa. Jos sitä ei täysipäiväisesti tee, niin työn ohella ainakin. Jatkuva kouluttautuminen on tie helpompaan työelämään. En usko, että tämä tutkintoni jää viimeiseksi.
Sitten muihin asioihin! Palkitsin itseni ostamalla kajakin! Tilasin sen vanhempieni luo viime viikolla ja kävin kuivaharjoittelemassa sillä viikonloppuna! Nyt pääsen kesällä kiertelemään saariston kauneutta: hiekkarantoja ja poukamia, joihin veneellä on vaikea päästä. Lämpimiä kelejä siis odotellessa!
Kevennystä loppuun!
Vapusta jäi mieleen tämä kuva: lounas aamuauringossa!
Näin lähenee opiskeluvuoteni kohti loppua. Olen kituuttanut ja venyttänyt opiskeluaikaa mahdollisimman pitkään. Tätä pidemmälle ei oikeastaan ole mitään järkeä enää sitä tehdä. Minulla on hetkeksi aikaa töitä, olen hakeutunut jatko-opintoihin (opettajan pedagogiset) ja olen kyllästynyt olemaan hieman sidottuna johonkin. Tällä hetkellä olen kesän loppuun asti sidottu töihin, opinnoista voi siis päästää irti. Tämä aika on tutkiskelua, etsimistä ja pohtimista, toisaalta se on myös nauttimista ja rentoutumista. Olenhan juuri saanut päätökseen ison projektin ja ainakin lähipiiri sitä tuntuu arvostavan.
Jatko-opinnoista riippuu pitkälti se, miltä ensi vuoteni näyttää. Olen iltaisin miettinyt, että kuinka pelottavaa tämä opintojen loppuminen oikeastaan on? Ei ollenkaan, sillä elämme elinikäisen oppimisen aikaa ja tästä syystä opiskelu on minulle vähän kuin elämäntapa. Jos sitä ei täysipäiväisesti tee, niin työn ohella ainakin. Jatkuva kouluttautuminen on tie helpompaan työelämään. En usko, että tämä tutkintoni jää viimeiseksi.
Sitten muihin asioihin! Palkitsin itseni ostamalla kajakin! Tilasin sen vanhempieni luo viime viikolla ja kävin kuivaharjoittelemassa sillä viikonloppuna! Nyt pääsen kesällä kiertelemään saariston kauneutta: hiekkarantoja ja poukamia, joihin veneellä on vaikea päästä. Lämpimiä kelejä siis odotellessa!
Kevennystä loppuun!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.