Älä häthäile
Ensi syksyn tapahtumat saavat opiskelijan stressaantuneeksi jo touokokuussa. Mistä työ, entä kämppä? Suoraan sanottuna mulla potuttaa tämä vuokrapolitiikka Rovaniemellä. Tässä taannoin myös Lapin Kansa kirjoitti ilmiöstä, nimittäin sijoitusasunnot ja erityisesti yksiöt ovat kysyttyjä Rovaniemellä. Mitäs tämä sitten tarkoittaa? No sitä, että vuokranantajat pystyvät nyhtämään välillä törkeitäkin hintoja opiskelijoilta, joilla ei ole juurikaan vaihtoehtoja ellei halua asua a) autossa tai b) jossain sijoituskeskuksessa tai DAS:in ullakkotiloissa. Kaikista näistä olen itsekin kuullut.
Ja vaikka Rovaniemellä on selvä pula etenkin pienistä asunnoista niin eipä niitä tänne hirveästi rakennella. Verrokkina vaikkapa Oulu, jossa tilanne on edes hiukan parempi. Ei sielläkään niitä asuntoja riittävästi taida olla,mutta hintataso on sentään jotenkin inhimillinen. Täällä 400 euroa ei tahdo riittää millään vuokraan ja eipä sillä hirveästi juhlita, jos opintotuki on verojen jälkeen 469 euroa. Jos ei tahdo kuolla nälkään on otettava joko lainaa, tapeltava niistä vähäisistäkin työpaikoista tai luotettava siihen että isä ja äiti kykenevät sponsoroimaan vielä jossain määrin. Melkoinen stressi sellaiselle henkilölle, jonka tulisi kyetä keskittymään rakentamaan itselleen tulevaisuutta veronmaksajana ja olemaan hyödyllinen yhteiskunnalle.
Alan tosiaan hiljalleen ymmärtää jotain. Enkä enää yhtään ihmettele miksi moni nuori syrjäytyy ja on mielenterveyspalveluiden aktiivikäyttäjä. Vanha sananlaskukin sanoo, että ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Että järki käteen sen suhteen, mitä ja kuinka paljon vaaditte tulevilta ja nykyisiltä nuorilta sukupolvilta. Tässä satuin juuri lukemaan iltapäivälehdestä, miten muoti-ilmiö downshiftaukseen tahdotaan suhtautua, nimittäin erittäin kielteisesti. Ihminen, joka vastustaa ainaista kiirettää ja suorittamista on muiden mielestä laiska ja saamaton. Kuulostaako tutulta? Olen kuullut vanhemmilta henkilöiltä, että nykynuoret ovat laiskoja ja kiittämättömiä. Minun mielestäni asia ei ole näin, vaan nykynuoret yrittävät vastustaa ihmisten pumppaamista tyhjiin. Ainaisessa suorittamisessa ei ole mitään järkeä, siinä jää helposti elämä elämättä.
Ensi syksynä mie aion lukea kieliä koska tykkään niistä. Hallintotiedettä, koska siitä voi olla jotain hyötyä ja se tuntuu kiinnostavalta. Etsiä töitä, jotta voisin tehdä joskus jotakin muutakin kuin opiskella. Olla pingottamatta, koska vitoset todistuksessa eivät kerro mitään minusta ihmisenä. Elää, koska elän vain kerran.
Palataan vielä kerran ennen kesää!
Ja vaikka Rovaniemellä on selvä pula etenkin pienistä asunnoista niin eipä niitä tänne hirveästi rakennella. Verrokkina vaikkapa Oulu, jossa tilanne on edes hiukan parempi. Ei sielläkään niitä asuntoja riittävästi taida olla,mutta hintataso on sentään jotenkin inhimillinen. Täällä 400 euroa ei tahdo riittää millään vuokraan ja eipä sillä hirveästi juhlita, jos opintotuki on verojen jälkeen 469 euroa. Jos ei tahdo kuolla nälkään on otettava joko lainaa, tapeltava niistä vähäisistäkin työpaikoista tai luotettava siihen että isä ja äiti kykenevät sponsoroimaan vielä jossain määrin. Melkoinen stressi sellaiselle henkilölle, jonka tulisi kyetä keskittymään rakentamaan itselleen tulevaisuutta veronmaksajana ja olemaan hyödyllinen yhteiskunnalle.
Alan tosiaan hiljalleen ymmärtää jotain. Enkä enää yhtään ihmettele miksi moni nuori syrjäytyy ja on mielenterveyspalveluiden aktiivikäyttäjä. Vanha sananlaskukin sanoo, että ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Että järki käteen sen suhteen, mitä ja kuinka paljon vaaditte tulevilta ja nykyisiltä nuorilta sukupolvilta. Tässä satuin juuri lukemaan iltapäivälehdestä, miten muoti-ilmiö downshiftaukseen tahdotaan suhtautua, nimittäin erittäin kielteisesti. Ihminen, joka vastustaa ainaista kiirettää ja suorittamista on muiden mielestä laiska ja saamaton. Kuulostaako tutulta? Olen kuullut vanhemmilta henkilöiltä, että nykynuoret ovat laiskoja ja kiittämättömiä. Minun mielestäni asia ei ole näin, vaan nykynuoret yrittävät vastustaa ihmisten pumppaamista tyhjiin. Ainaisessa suorittamisessa ei ole mitään järkeä, siinä jää helposti elämä elämättä.
Ensi syksynä mie aion lukea kieliä koska tykkään niistä. Hallintotiedettä, koska siitä voi olla jotain hyötyä ja se tuntuu kiinnostavalta. Etsiä töitä, jotta voisin tehdä joskus jotakin muutakin kuin opiskella. Olla pingottamatta, koska vitoset todistuksessa eivät kerro mitään minusta ihmisenä. Elää, koska elän vain kerran.
Palataan vielä kerran ennen kesää!
Niin ovat kovin kummallisiä vanhempien ihmisten käsitykset opiskelijaelämästä ja akateemisesta "vapaudesta". Eräs eläkkeelle siirtyvä urheilukauppias totesi minulle yksioikoisesti, että ettehän te siellä yliopistolla mitään edes teekään. Minun korviini kantautueiden tietojen mukaan ainoastaan 1/3 opiskelijoista edes yltää KELA:n asettamiin opintopisterajoihin ja 20% opiskelijoista on jonkinlaisen jatkuvan mielialalääkityksen alaisina.
VastaaPoistaEli ilmeisesti laiskuuttaan vaan popsivat pillereitä, loisivat kalliiden vuoka-asuntojen nurkissa ja venyttävät opintojaan tahallaa, että saavat mahdollisimman paljon opintovelkaa.
Juurikin näin, mie olen aika vahvasti sitä mieltä että kaikista kovimmat vaatimukset kohdistuvat juuri näihin "ei-minkään tekijöihin" joiden harteille tulee valtava taakka kun isoja ikäluokkia pitäisi pystyä elättämään ja itsensä ynnä seuraava sukupolvi siinä samalla. Ei käy meitä kateeksi, mutta vissiin se pitäisi käydän käden käänteessä kun meillä on tätä aikaa loisia...
Poista