When you want something you've never had, you have to do something you've never done. - unknown.
Heippa!
Törmäsin näin sunnuntaina lauseeseen alla:
When you want something you've never had, you have to do something you've never done. - unknown.
Pisti miettimään, koska tuo on niin kovin totta. Elämässä ylipäätään ja myös opiskellessa. Opiskelupaikan saamiseksi täytyy rikkoja omia rajoja. Tentteihin lukiessa täytyy rikkoa omia rajoja. Ja niissä tenttitilausuuksissakin välillä. Selkeiten tuo lausahdus ehkä tulee opinnoissa esiin lopputöiden tekemisen kohdalla. Kuten Heta ja Erkkakin on omissa postauksissaan tuskailleet, ei se kirjoittaminen aina ole helppoa. Eikä kirjoittaminenkaan riitä, vaan on tutkittava ensin kirjallisuutta yms. ympäri ämpäri ja sitten tehtävä omaa analyysiä ja näppäiltävä vasta tämän jälkeen relevantteja juttuja lauseeksi ruudulle. Mutta tuo yllä oleva lause auttaa kaikissa tilanteissa.
Itseltään on paikallaan kysyä:
"Mitä minä haluan?"
"Mitä minä tarvitsen voidakseni hyvin?"
"Haluanko minä ammatin?"
"Minkä ammatin minä haluan?"
"Haluanko minä yliopistoon?"
"Pidänkö minä kirjoista ja niiden lukemisesta?"
"Nautinko minä tekemisestä?"
"Olenko minä valmis käyttämään paljon aikaa valintakokeeseen valmistautumiseen?"
"Olenko minä valmis antamaan paljon omaa aikaani opiskelulle?"
"Kestänkö minä stressiä?"
"Miksi minä haluan sitä, mitä minä uskon haluavani?"
"Onko tämä minun intohimoni?"
"Mistä minä uskon nauttivani?"
"Mistä minä nautin?"
"Muistanko minä levätä tarpeeksi?"
"Voinko minä hyvin?"
"Mitä minä olen jo saavuttanut?"
"Mitä minä vielä tahdon saavuttaa?"
"Miksi minä tahdon saavuttaa jotakin?"
"Mitä sen, mitä minä haluan, saavuttaminen vaatii?"
"Onko minun tavoitteeni liian korkea?"
"Mikä minun tavoitteeni saa tuntumaan liian korkealta?"
"Kuka minä olen?"
No niin, nyt ajattelette, että olen nauttinut jotakin ajattelua aiheuttavaa ainetta, mutta enpä kuulkaa ole. Törmäsin vaan tuollaiseen lauseeseen, joka pitkästä aikaa pisti pikkuiset aivot raksuttamaan. Mulle on kerran yksi läheinen henkilö vastannut mun puolesta tuohon listan vikaan kysymykseen eräässä keskustelussa.
Läheinen: "Hei, kyllä sä selviät."
SS: "Mikä saa sinut uskomaan noin?"
L: "Sä olet taistelija ."
Mielenkiintoista, ajattelin tuolloin. En ollut itse koskaan ajatellut noin. Juuri tämän vuoksi täytyy pitää huolta, että on ihmisiä ympärillä. Sinun läheiset auttaa sinua selvittämään päätäsi, silloin kun tukea tarvitset. Tukea tarvitsee usein elämän suurissa valintatilanteissa, mutta myös muulloin. Nuo ihmiset tarkastelevat sinua ja sinun käyttäytymistäsi ulkoa päin. Siihen sinä et oikein itse pysty. Itse ymmärsin tuon yllä olevan keskustelun pohjalta aikanaan paljon omasta minästäni. Aloin silloin pohtia omaa toimintaani kaikenlaisissa tilanteissa ja sitä, miten tuo toiminta sai kaverin määrittelemään minut tietyllä tapaa.
Tämän postauksen pointti pähkinänkuoressa: Älä vain puske eteenpäin vaan anna välillä aikaa omille ajatuksillesi. Sano välillä omat ajatuksesi ääneen. Puhu sellaisten henkilöiden kanssa, jotka uskaltavat olla ajatuksistasi erimieltä. Tämä auttaa sinua hahmottamaan määränpääsi ja ymmärtämään, että elämää on sen saavuttamisen jälkeenkin. Sinä pystyt vaikka mihin, et ole ehkä vain ymmärtänyt sitä vielä.
Ajattelun iloa! :)
<3:SS
Törmäsin näin sunnuntaina lauseeseen alla:
When you want something you've never had, you have to do something you've never done. - unknown.
Pisti miettimään, koska tuo on niin kovin totta. Elämässä ylipäätään ja myös opiskellessa. Opiskelupaikan saamiseksi täytyy rikkoja omia rajoja. Tentteihin lukiessa täytyy rikkoa omia rajoja. Ja niissä tenttitilausuuksissakin välillä. Selkeiten tuo lausahdus ehkä tulee opinnoissa esiin lopputöiden tekemisen kohdalla. Kuten Heta ja Erkkakin on omissa postauksissaan tuskailleet, ei se kirjoittaminen aina ole helppoa. Eikä kirjoittaminenkaan riitä, vaan on tutkittava ensin kirjallisuutta yms. ympäri ämpäri ja sitten tehtävä omaa analyysiä ja näppäiltävä vasta tämän jälkeen relevantteja juttuja lauseeksi ruudulle. Mutta tuo yllä oleva lause auttaa kaikissa tilanteissa.
Itseltään on paikallaan kysyä:
"Mitä minä haluan?"
"Mitä minä tarvitsen voidakseni hyvin?"
"Haluanko minä ammatin?"
"Minkä ammatin minä haluan?"
"Haluanko minä yliopistoon?"
"Pidänkö minä kirjoista ja niiden lukemisesta?"
"Nautinko minä tekemisestä?"
"Olenko minä valmis käyttämään paljon aikaa valintakokeeseen valmistautumiseen?"
"Olenko minä valmis antamaan paljon omaa aikaani opiskelulle?"
"Kestänkö minä stressiä?"
"Miksi minä haluan sitä, mitä minä uskon haluavani?"
"Onko tämä minun intohimoni?"
"Mistä minä uskon nauttivani?"
"Mistä minä nautin?"
"Muistanko minä levätä tarpeeksi?"
"Voinko minä hyvin?"
"Mitä minä olen jo saavuttanut?"
"Mitä minä vielä tahdon saavuttaa?"
"Miksi minä tahdon saavuttaa jotakin?"
"Mitä sen, mitä minä haluan, saavuttaminen vaatii?"
"Onko minun tavoitteeni liian korkea?"
"Mikä minun tavoitteeni saa tuntumaan liian korkealta?"
"Kuka minä olen?"
No niin, nyt ajattelette, että olen nauttinut jotakin ajattelua aiheuttavaa ainetta, mutta enpä kuulkaa ole. Törmäsin vaan tuollaiseen lauseeseen, joka pitkästä aikaa pisti pikkuiset aivot raksuttamaan. Mulle on kerran yksi läheinen henkilö vastannut mun puolesta tuohon listan vikaan kysymykseen eräässä keskustelussa.
Läheinen: "Hei, kyllä sä selviät."
SS: "Mikä saa sinut uskomaan noin?"
L: "Sä olet taistelija ."
Mielenkiintoista, ajattelin tuolloin. En ollut itse koskaan ajatellut noin. Juuri tämän vuoksi täytyy pitää huolta, että on ihmisiä ympärillä. Sinun läheiset auttaa sinua selvittämään päätäsi, silloin kun tukea tarvitset. Tukea tarvitsee usein elämän suurissa valintatilanteissa, mutta myös muulloin. Nuo ihmiset tarkastelevat sinua ja sinun käyttäytymistäsi ulkoa päin. Siihen sinä et oikein itse pysty. Itse ymmärsin tuon yllä olevan keskustelun pohjalta aikanaan paljon omasta minästäni. Aloin silloin pohtia omaa toimintaani kaikenlaisissa tilanteissa ja sitä, miten tuo toiminta sai kaverin määrittelemään minut tietyllä tapaa.
Tämän postauksen pointti pähkinänkuoressa: Älä vain puske eteenpäin vaan anna välillä aikaa omille ajatuksillesi. Sano välillä omat ajatuksesi ääneen. Puhu sellaisten henkilöiden kanssa, jotka uskaltavat olla ajatuksistasi erimieltä. Tämä auttaa sinua hahmottamaan määränpääsi ja ymmärtämään, että elämää on sen saavuttamisen jälkeenkin. Sinä pystyt vaikka mihin, et ole ehkä vain ymmärtänyt sitä vielä.
 |
| Mun rakas kaverikoru ystävältä <3 |
<3:SS
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.