Jo riitti!

Valittaminen nimittäin. Aloinpa tässä tutkailemaan omia blogitekstejäni ja tulin siihen tulokseen että siinäpä on varsinainen Neiti Negatiivi. Eihän tästä nyt mitään tule jos mikään ei muka onnistu ja kaikki menee ihan päin sitä itteään.

Aurinkokin suvaitsi tänään lämmitellä aamun luennolle rientänyttä opiskelijaneitiä. Istuskelin siinä Lovisassa, kahvikuppi kädessäni ja nautin mainioiden opiskelijatovereideni seurasta. Ja mietin, että siitähän tässä oikeastaan on kyse. Tiedon jakamisesta ja siitä nauttimisesta, hedelmällisten keskustelujen viriämisestä, asioiden kritisoimisesta ja oivaltamisesta. Parhaimmillani ainakin mie olen silloin, kun saan luennolla kysyä jotain asiaa ja kommentoida siitä kehkeytyvää keskustelua. Ehkä hivenen ärsyttävää jonkun mielestä, mutta vaikkapa tänään filosofian luennolla jokin pikkuasia alkoi häiritä ja piti ihan tarkistaa ja kysyä. Sillä kysyvä ei tieltä eksy, sinne pöpelikköön menevät suin päin ne jotka eivät uskalla kysyä.

Vaikka luennoilla väsyttää ja kirjojen kahlaaminen on työlästä, huomaan nauttivani yliopiston ilmapiiristä. Kirjojen raahaamisesta kirjaston lukuosastolle, jonne linnottaudun termospullon ja mp3-soittimeni kanssa. Onnistuneesta tentistä tai kirjallisesta työstä, johon olen oikeasti panostanut.

Kandin lisäksi suunnittelen täksi kevääksi proseminaaria filosofiasta. Ja mistäpäs muusta sitä alkaisin tekemään kuin lempiaiheestani eli antiikin filosofiasta. Pointtini tässä on, että opiskelustakin voi ja pitääkin nauttia. Älyllinen haaste pitää mielen virkeänä ja elämän mielekkäänä. Eipä ainakaan voi valittaa ettei saisi painiskella itsensä ja suurten kysymysten kanssa ;)

Aurinkoisia päiviä on tulossa, ja suuri jokakeväinen pinnistys niiden myötä! Kanssanne hengessä mukana,

Heta