Työnhaku täyttää ajan

.

Tammikuu stressaa. Pakkasta pitelee ja pimeyttä riittää. Päivän pituus on puolet, jopa vähemmän, siitä mitä normaalisti. Niin myös työpäivän pituus. Yliopistolla on mennyt vain muutama tunti päivässä, kun yleensä siellä viihtyy 3-6 tuntia kirjoittamassa. Nyt siellä jaksaa aamusta lounasaikaan ja sitten on mentävä päiväunille. Onneksi näin on mahdollista tehdä.

Minulle tammikuu onkin aina se vuoden inhottavin kuukausi. Pimeys, kylmyys ja tieto siitä, että tätä talvea kestää vielä ainakin kaksi kylmää kuukautta (jopa kolme) lisää masentaa ja lannistaa minut. Jos ei henkisesti, niin fyysisesti ainakin. Onneksi tammikuu alkaa jo olla lopuillaan ja äkkiä se helmikuu menee. Maaliskuussa sitten paistaakin aurinko ja pakkaslukematkin ovat yleensä ihmisystävällisiä. 

Tammi-helmikuu ovat opiskelijoille kiireistä työnhakuaikaa. Kaikki kesän pestit täytetään yleensä maalis-huhtikuun aikana mutta hakuajat näihin töihin ovat jo alkuvuodesta. Tämä on sikäli ikävää, että kesän suunnitelmat on tehtävä heti alkuvuodesta. Ja kuten olen aiemmin todennut, työnhaku on kovaa työtä. Opiskeluvuoden aloittaminen näillä töin on haastavaa ja aikaa vievää, mutta se on tehtävä ellei halua jäädä kesäksi tyhjän päälle. 

Tammikuu tuntuu myös hiljentävän tätä kirjoitusvauhtia...jotenkin ei osaa raportoida tänne ajatuksiaan kun kaikki on mustaa massaa, pimeyttä ja tylsää arkea. Ehkäpä se aurinkoinen helmikuu tuo esiin enemmän mietteitä. Helmikuu on kuitenkin jo täysi suunnitelmia ja hiihtoreissuja pohjoiseen! Se varmasti auttaa myös kirjoitussuonen ehtymiseen! Näistä lisää parin viikon kuluttua! Opiskeluintoa kaikille!