Back to reality

päivän saldo

Moikkamoi!

Napapiirillä alkaa olla jälleen kuhinaa. Itse saavuin tänne eilen illalla. Viisisataa kaunista kilometriä. Tykkilumi oli vallannut puut jo hyvän matkaa ennen Rovaniemeä. Kaunein tie tänne on etelästä päin ajella Kajaanin kautta. Ensimmäisen kerran ei vastaan tullut poron poroa. Sen sijaan kaksi teereä oli vähällä joutua auton kolauttamaksi, niitä en ollut aiemmin nähnytkään. Jos ajelet Lappiin päin, on sinun syytä tietää ettei täkäläisillä eläimillä ole kiire. Ei kerta kaikkiaan ole. Hyväksy se. Älä kiihdytä havaitessasi eläimen ja oleta sen kiitävän tieltäsi menopeliäsi säikähtäen. Ole hyvä ja jarruta. Ole hyvä ja odota. Varsinkin urospuoliset porot tykkäävät jäädä tielle patsastelemaan. Ok, onhan ne ihan komeita! Olenpa kuullut erään työkaverini kerran joutuneen pukkaamaan moista hienovaraisesti auton keulalla; johtopäätös siitä, ettei poro ollut ymmärtänyt ikkunasta kovaan ääneen lausuttuja poistumiskäskyjä. Silti suositan vain odottamaan ja nauttimaan näkymästä. Ei kannata myöskään kaahata, sillä porokolari ei ole kiva. Alla tarkoittamani odotus-tilanne käytännössä, tosin kesällä.

odottelua

 Mukava oli tänne tulla kun kotoa päästiin viemään, junalla on joskus vähän yksinäistä matkata. Varsinkin pitkältä lomalta lähtiessä ikävä on usein kova. Ei kaikilla, mutta minulla on. Tänään kuitenkin olin yliopistolla jo kirjaston aukeamisen aikaan. Siitäpä tuo otsikko. Keksin nimittäin syksyllä hyvän aiheen notaaritutkielmaani (monilla muilla tieteenaloilla kandi) ja nyt viime viikolla päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Sain eräältä professorilta luvan hypätä porukkaan hieman jälkijunassa. Hieman on suhteellinen käsite. Tässä tapauksessa se meinaa puolikasta vuotta. Vietin siis tänään 3 tuntia tehokasta peliaikaa kirjastolla. Sain lainattua 9 kirjaa, tilattua tai varattua 5 kirjaa ja otettua lisäksi kopiot viidestä kirjasta. Muutama noista tosin tenttikirjoja. En itse kamalasti pelkää tarttua työhön. Notaarin voisi tietysti tehdä väljemmässäkin välissä. Aion nimittäin jatkaa opintoja tutkielman teon ohella vanhaan malliin, sillä pakollisia opintoja on vielä jäljellä. Tenttejä olisi kevään mittään tuloillaan mitä luultavimmin yhdeksän, jollei tapahdu mitään elämää suurempaa itselle taikka lähimmille.

Kirjastolla koin pientä tuskaa/ahdistusta. Se on kuitenkin opittava kestämään. Onnea hänelle, joka ei tuollaisia tuntemuksia opintojensa aikana kohtaa. Alku on aina pikkuisen tahmeaa. Nyt opetan sinulle tälle tuntemukselle termin, joka on aitoa savoa; "kehtuuttaa". Ja nyt sano vielä ääneen, jotta opit; "keh-tuut-taa". Tuo kuuluu sanoa hieman tuskastunut ilme kasvoilla, venyttäen, painottaen ja samalla huokaillen. Jo pelkkä tunteen sanoiksi pukeminen auttaa tilanteessa eteenpäin pääsyyn. Ota siis sinäkin tavaksi avata suusi noin lausuen. Hieno keino on lisäksi raivata heti kärkeen tieltä tekosyyt. Sinä tunnet omat tekosyysi. Minun numero yksi on ehdottomasti siivoaminen. Tein tänään niin kunnollisen siivouksen, että pienellä pintahipaisulla mennään monta seuraavaa viikkoa. Pitäähän toki välillä tehdä muutakin, muttei kokoajan...muutoin homma ei etene. Ei etene ei.

Arvaa mitä? No, hienosti tästä keväästä lopulta selvitään, Sinä ja minä. Kukin omalla tahdillaan. Minä lupaan ja vannon kautta sen kiven ja kannon! Tsemppistä, kaikki peukut taasen pystyssä!
Alla vielä Rolloa kauneimmillaan.

mun kotikatu tänään

<3: SS