Juristien pimeät ylityöt

Tulipa illalla 45 minuuttia ohjelmassa mielenkiintoinen raportti "Juristien pimeät ylityöt" nuorten lakimiesten ylitöistä. Sinänsä ei mitenkään uutta tietoa se, että lakimiehet tekevät yli 40-tuntista viikkoa, mutta itseäni ainakin järkytti sen yleisyys sekä 70-tuntiset työviikot ilman mitään ylityökorvauksia. Se myös ihmetytti lisäksi, että isot lakitoimistot kieltäytyivät töykeästi vastaamasta edes toimittajan kysymyksiin. Castrén & Snellman ja Fondia kertoivat sen sijaan asiallisesti omasta ylityötuntikorvausjärjestelmästään. He kasvattivat kyllä tuon myötä suosiota opiskelijoiden ja nuorten vastavalmistuneiden keskuudessa, joten Cassun ja Fondian rekryssä tulee olemaan ruuhkaa varmaan jatkossakin, eikä syyttä.

Lakimiehillä ei ole työehtosopimusta. WTF? Ja sitten se, että ei uskalleta vaatia ylityökorvauksia potkujen pelossa. Aina kuitenkin löytyy joku, joka tekee saman ilman ylityökorvauksia ja pelätään, että saadaan hankalan ihmisen leima otsaan. Tämä on ehkä jotenkin koomista, että juurikin ihmiset, jotka ajavat toisten etuja eivät saa huolehdittua edes omista eduistaan. Päteekö tässä siis sanonta, että ”suutarin lapsella ei ole kenkiä”. Maikkarin haastattelema nuori juristi totesikin, että ”Jonkun pitäisi nostaa kissa pöydälle, mutta sen jälkeen ei saa enää töitä”. Niin. Nyt pitäisi jonkun toimia, etteivät nuoret pala täysin loppuun jo työuransa alkumetreillä. Lakimiesliitto, pitäisikö vihdoin toimia? Vuosien saatossa on nähty palkansaajien puolelta onnistuneita työtaisteluja, joten on se kumma jos työoikeuden asiantuntijat eivät saa edes oman alan työolosuhteita kuntoon.

Samana päivänä tuli myös toinen lannistava uutinen. Opetusministeri näytti vihreää valoa Itä-Suomen yliopiston oikeustieteelliselle tutkinnonanto-oikeudelle. Suurin osa oikeusoppineista vastustaa tätä.

Ei näin.

(...Ja aamulla tenttiin, jotta olisin taas viittä opintopistettä lähempänä tuota ylityökierrettä.)