Karkauspäivästä

No niin tyttäret, tänään on se päivä jolloin on hyvä napata unelmiensa uros! Tai toivottavasti olette jo hänet napanneet, mutta tässä on tilaisuus pistää pallo jalkaan for good. Vaikka onhan tämä jo aika elähtänyt käsitys, naiset taitavat olla oikeasti tänä päivänä niitä, jotka enemmän tuota kosimista harrastavat. Ainakin allekirjoittanut on sitä mieltä, että jos mie en olis tehnyt mitään niin en olisi tähän päivään mennessä seurustellut kertaakaan! Että sillä lailla, hyvät herrat. Länsi-Euroopassa karkauspäivää on pidetty nurinkurisuuksien päivänä, jonka takia naisilla on tänään mahdollisuus kosia, muulloin se on miesten etuoikeus (ja pah...).

Mutta eihän tämä päivä ihan tätä varten ole. Yksinkertaisesti on kyse siitä, että ylimääräinen päivä joka neljäs vuosi lisätään kalenteriin sen vuoksi, että Maan kierto Auringon ympäri kestää hieman yli 365 päivää.Kätevää.Miksei samalla voisi lisätä vuorokauteen hieman ylimääräistä aikaa, että ehtisi tehdä kaiken mitä tarvitsee? Ainakin multa loppuu aika ja hermot tätä menoa. Ehkä kirjoittelen kuulumisia jossain vaiheessa jostain vinku-Intiasta jonne olen lehahtanut karkuun tätä länsimaista kiirettä ja tehokkuutta. Hyh.

Etsiskelin päivään sopivaa uutista, ja Helsingin Sanomat tarjoilikin hyvän ja kattavan sellaisen. Tiivistää siis kaiken oleellisen!

"Karkauspäivän nimen taustalla on länsimurteiden karata-sana, joka tarkoittaa hyppäämistä.

Kansatieteen tohtori Kustaa Vilkuna uskoo nimen perustuvan vanhaan aikaan käytettyihin lautakalentereihin. Niissä jokaiselle päivälle oli oma reikä, ja ajan kulkua seurattiin siirtämällä tappia reiästä toiseen. Karkauspäivälle omaa reikää ei ollut, joten sen kohdalla tapin piti vain hypätä eli karata ilmaan ja palata samaan reikään. 

Länsi-Euroopassa karkauspäivää pidettiin pitkään onnettomuuksien ja nurinkurisuuksien päivänä. Naisten kosintapäivää vietettiin ehkä jo 1200-luvun Skotlannissa. Suomeen ja muihin Pohjoismaihin tapa tuli Länsi-Euroopasta vasta 1800-luvun lopulla. 

Perinteeseen kuuluu, että kosinnan torjuva mies joutuu maksamaan naiselle hyvitystä. Suomalainen tapa on, että torjutulle pitää antaa kangasta uuteen hameeseen tai leninkiin.

Sanonta "antaa rukkaset" sotketaan joskus hamekankaan antamisen perinteeseen, mutta näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Rukkasten antamisella on ilmeisesti alun perin viitattu tilanteeseen, jossa sulhanen on antanut morsiamelle käsineet kihlauksen sinetiksi, mutta morsian palauttaa ne purkaakseen sopimuksen."

(http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Karkausp%C3%A4iv%C3%A4n%C3%A4+kaikki+on+p%C3%A4%C3%A4laellaan/1135234429333)

Jos multa kysytään, niin ottaisin paljon mieluummin kengät kuin jonkun hikisen hamekankaan. Enpä silti ajatellut koittaa onneani, tässähän saattaisi vielä joutua itse naruun ja melkoiseen kiipeliin, jos sieltä tulisikin myöntävä vastaus! Siispä, tänä päivänä kosintani voisi olla tällainen: 

http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=83303