Akateemisesta vapaudesta

Akateemisessa vapaudessa on hyvää sen tuoma vapaus suorittaa opiskelunsa omassa tahdissa. Tuo vapauden määrä riippuu tietty ihan täysin tiedekunnasta. Käsittääkseni kuitenkin oikeustieteellisessä tiedekunnassa vapaus on laajimmasta päästä yliopistollisista tiedekunnista. Voi olla että olen väärässä, en tunne tietenkään muita tiedekuntia niin kuin omaani, mutta vaikea kuvitella että tästä voisi vielä vapaammin suorittaa opintoja. Itselläni on aiempia opintoja oikeustieteen saralta niin, että olen hyvin monesta aineopinnosta saanut pakollisen luentosarjan hyväksiluettua ja tällä hetkellä 11 kurssia odottaa sitä että suoritan tentin. Oma opiskeluni on siis tällä hetkellä hyvinkin vapaata. Lähinnä siis luen omatoimisesti yhden aineopinnon tenttiin kerrallaan ja teen tentin ja siirryn seuraavaan.

Vapaus tuo tietenkin vastuuta. Jos on sellainen ihminen, että ei saa mitään aikaiseksi omasta tahdostaan ja jonkun täytyy vahtia koko ajan vieressä että opiskelee, niin oikis ei silloin ole ehkä se oikea paikka. Meillä noin 80 prosenttia on omatoimista opiskelua (tenttiin lukeminen) ja 20 prosenttia ohjattua opiskelua (luentosarjat, oikeustapausharjoitukset, kirjalliset työt ja verkko-opiskelu).

Tällainen vapaus antaa myös mahdollisuuden joustaa elämän eri tilanteissa. Opiskelijana ei välttämättä ole varaa kieltäytyä esimerkiksi jostain lyhytaikaisesta keikkatyöstä. Lähinnä nyt mieleen tulee kun opiskelijoita oli paljon vaalitoimitsijoina menneiden presidentinvaalien aikaan. Akateeminen vapaus antaa myötä tällaisille tilaisuuksille. On kuitenkin oltava valmis sitten tekemään hieman enemmän töitä sitten toiste, jotta saavuttaa kuitenkin Kansaneläkelaitoksen vaatimat opintosuoritukset.

Itse huomasin akateemisen vapauden hienoudet kun olen sairastellut vaihtelevasti alkuvuoden. Välillä on ollut hyvä olo ja välillä ei. Olin suunnitellut tekeväni prosessioikeuden tentin tammikuun lopulla, mutta en päässytkään huonovointisuuden takia tenttiin. Oloni meni sitten niin ”heikoksi”, että jouduin viettämään sairaalassa osastolla pari vuorokautta. Syy huonoon oloon selvisi ja olo on nyt huomattavasti kohentunut kun sairaalassa osattiin tehdä korjaavat toimenpiteet. Jos olisin ammattikorkeakoulussa tai lukiossa, kuukausi poissa opinnoista olisi varmasti aiheuttanut sen, että poissaolomäärät olisivat tulleet täyteen ja minut olisi heitetty kursseilta pois. Muutenkin jo tiukkaan lukujärjestykseen ei välttämättä olisi noita kursseja saanut enää tungettua vaan valmistumiseni olisi saattanut siirtynyt myöhemmäksi. Syksyllä tuli onneksi oltua sen verran reippaampi, että ei tarvitse vielä stressata että Kela alkaa huomautella puuttuvista opintopisteistä. Nyt sitten vaan reippaasti opiskelemaan taas kun olo vointi taas antaa myötä. :)