Kasvottomana ensi viikkoon

Eilen tuli todettua, että kasvojen menettäminen tarkoittaa hyvin eri asioita Kiinassa ja Suomessa. Aloitanpa alusta. Uuden vuoden tehdessä tuloaan lähes jokainen työpaikka järjestää jonkinlaiset uuden vuoden -juhlat työntekijöilleen. Kyseessä ovat siis eräänlaiset kiinalaiset pikkujoulut. Kun keskiviikkona sain tietää tulevista juhlista, aloin odottaa lauantaita hiukan pelonsekaisin tuntein. Juhlat nimittäin pidettäisiin karaokebaarissa keskellä päivää 11:30-14:30. Jokin ei täsmännyt. Siis karaokebaarissa, keskellä päivää ja juotavaksi oli varattuna teetä ja erilaisia mehuja. Tässä vaiheessa olisi kannattanut perääntyä kohteliaasti. Mutta kun täällä ollaan, niin...

Lauantaina huomasin sitten istuvani 40 kollegani kanssa karaokesalissa. Paikka itsessään oli valtava. Karaokehuoneita oli noin
nelisenkymmentä, aina 2 hengen huoneesta 100 hengen saleihin. Omassa salissamme oli suuri lava (!), jossa oli mikki, sekä valtavat screenit, jotka suoltivat lauluja englanniksi ja kiinaksi. Paikka näytti lähinnä laivan yökerholta ja hintaan kuului ruoka seisovasta pöydästä. Pomoni teki hyvin pian selväksi, että juhlat eivät todellakaan tule ilmaiseksi työntekijöille, vaan jokaisen tulee lunastaa paikkansa laulamalla tai muuten esiintymällä. Perusujolle suomalaiselle ilmoitus ei todellakaan toiminut tunnelmankohottajana.

Ensimmäinen tunti meni syöden, jonka jälkeen firman jokainen esimies piti puheen. Puheen aikana osa meistä pestattiin heittelemään värikästä paperisilppua esimiehen päälle ja taputtamaan jokaisessa välissä (ei ehkä toimisi Suomessa..) Tämän jälkeen sisään kannettiin kakku, joka suoraan sanottuna oli aivan uskomattoman taidokkaasti koristeltu. Kun kakku oli jaettu kaikille, alkoi laulaminen. Ensimmäisen kappaleen otti laulaakseen firmamme markkinointipäällikkö. Tietysti hänen esityksensä oli aivan uskomaton, eikä lähelläkään suomalaisen karaokeräkälän kantaesityksiä.

Pian kävi selväksi, että ohjelmaan kuului vuoronperään laulua, kilpailuja ja puheita. Alkoi jo näyttää siltä, etten joutuisikaan nolaamaan itseäni täysin, kunnes..Koko porukka jaettiin joukkueisiin ja aloimme pelata perinteistä kivi-paperi-sakset -peliä. Jokaisen tuli laittaa 10CNY (= 1€) peliin ja lopulta koko porukan voittaja sai siis kaikkien rahat. Normaalisti huonotuurisena onnistuin jostain syystä voittamaan ja pienen tuulettelun jälkeen kuulin, että joudun nousemaan lavalle muiden voittajien kanssa. Tämän jälkeen minun tuli nostaa kortti, josta kävi ilmi mitä joudun tekemään. Tämä oli hetki, jolloin hyvin alkanut päiväni muuttui joksikin muuksi. Kortissani luki, että minun tulee pitää koko porukalle tunteellinen lauluesitys. MITÄ?!? Melko paljon vaadittu ihmiseltä, joka EI KOSKAAN laula julkisesti! Kanssani ainoa ulkomaalainen on lähin esimieheni, joka näytti yhtä järkyttyneeltä kuin minäkin. Hän teki kuitenkin selväksi, että tehtävästä ei mitenkään voisi kieltäytyä, sillä se tarkoittaisi kasvojen menettämistä ja muiden saattamista epämiellyttävään tilanteeseen. Eipä auttanut. En myöskään saanut taustanauhaa, vaan jouduin laulamaan mikkiin ilman sen suurempia apuja. En muistanut yhdenkään laulun aloitusta englanniksi, paitsi Gloria Gaynorin I will surviven. Ne 30s mitkä muistin laulusta olivat elämäni pahimmat (ja luultavasti muidenkin salissa). Esityksen jälkeen (ja edelleen) olen vahvasti sitä mieltä että menetin kasvoni kaikkien edessä. Kiinalaisten mielestä pelastin kasvoni nolaamalla itseni täysin. En ole samaa mieltä, enkä vieläkään toipunut eilisestä.

Juhlan lopuksi arvottiin kymmenkunta erilaista palkintoa, joista en tietysti voittanut yhtäkään. Pääpalkinnon (tietokoneen) voittaja joutui tosin laulamaan. Hänkään ei osoittautunut hyväksi laulajaksi, joten hänen esityksensä keskeytettiin ensimmäisen säkeistön jälkeen laittamalla taustanauha poikki. Tämän lisäksi hänelle taputettiin joka välissä, kun taas hyville laulajille ei taputettu lainkaan kappaleen aikana. Ei siis kannata ylpistyä, jos kiinalainen yleisö taputtaa kesken oman lauluesityksen ;) Palkintojenjaon jälkeen saimme kaikki myös punaiset kirjekuoret, joita ei avattu paikan päällä. Kirjekuoressa annetaan UV-lahja, eli jonkinlainen rahasumma, joka oli tällä kertaa 100CNY eli noin 10€. Juhlat loppuivat tasan klo 14:30 ja jokainen lähti kotiin vesiselvänä. Ei voida siis puhua ainakaan suomalaisten pikkujoulujen kopiosta.

Taidan mennä huomenna pussi päässä töihin.