”Potilas on siellä ykkösenä” – Erikoislääkärit kohtaajina pohtimassa professionsa ydintä terveydenhuollon muutoksessa
Terveydenhuollon muutos on aihe, joka ajankohtaisuudellaan puhuttaa. Keskustelu hyvinvointialueuudistuksesta, terveydenhuollon järjestämisestä sekä rahoittamisesta käy kiivaana. Elämme ajassa, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala kohtaa suuria muutoksia sekä lainsäädännöllisesti että taloudellisesti. Tutkimuksessani tarkastelen terveydenhuollon jatkuvaa muutosta lääkärin identiteettityön näkökulmasta.
 |
| Kuva: Canva-kuvapankki. |
Työuran tuoma perspektiivi näkyy puheessa, jolla perusterveydenhuollon erikoislääkärit rakentavat identiteettiään. Elämänmakuinen pohdinta kuljettaa aina ammatin eettisistä kysymyksistä terveydenhuollon ajankohtaisiin teemoihin, kun lääkärit tarinallisesti kertovat ja muistelevat tapahtumia uransa varrelta.
Tutkimusaineiston perusteella muodostin seitsemän identiteettinarratiivia, joita tarkastelin elastisina ja yhteenkietoutuvina. Identiteetin arvokeskiön muodostaa kohtaajan narratiivi. Sen lisäksi tunnistin profession edustajan, pohdiskelijan, tiimipelaajan, osaajan ja kehittyjän, esihenkilön ja kannanottajan narratiivit. Terveydenhuollon muutoksen teemoiksi lääkäreiden puheesta nousivat työn tekemisen muuttunut tapa, digitalisaatio, riittämättömyyden kokemukset ja lääketieteen kehittyminen. Esittelen lääkäreiden identiteettinarratiiveja terveydenhuollon ajankohtaisten teemojen avulla.
”Ihmistä pitää aina auttaa. Ja jos et sä auttamaankaan pysty, niin aina sä pystyt lohduttaan.”
TYÖN TEKEMISEN MUUTTUNUT TAPA näkyy identiteettipuheessa ja lääkärit huolehtivat potilas-lääkäri-vuorovaikutussuhteen muuttumisesta, sillä lääkärin työstä on tullut enemmän konsultinomaista. Potilaan kohtaamiseen on lääkärillä vähemmän mahdollisuuksia ja aikaa. Tätä muutosta kohtaan ajatukset ovat ristiriitaiset ja haastateltavat näkevät moniammatillisuudessa ja lääkärin työnajan kohdistamisessa sekä hyviä puolia että haittoja. Kohtaaja suree, kun ei voi muodostaa enää samanlaista suhdetta potilaaseen eikä pääse kohtaamaan potilasta, jolloin työstä jää puuttumaan olennainen osa. Osaaja ja kehittäjä pitää arvossaan moniammatillisen työyhteisön osaamista ja näkee kohtaamisen muutoksessa myös hyviä asioita.
”Minun urani alussa käytettiin vielä papereita”
DIGITALISAATIO on muuttanut työtä terveydenhuollossa radikaalilla tavalla. Työ vaatii tietoteknisten ja sähköisten järjestelmien käytön osaamista, ja lääkärit kuvaavat työstä tulleen yksinäisempää digitali-saation vuoksi. Toisaalta potilaat saavat parempaa, nopeampaa ja tasalaatuisempaa hoitoa tekniikan kehittymisen myötä. Tiimipelaaja näkee moniammatillisen työn lisääntymisen hyvänä, mutta kokee, että suuri osa ajasta kulutetaan yhteydenpitoon sähköisesti. Osaaja ja kehittäjä iloitsee digitalisaation tuomista mahdollisuuksista työhön ja tutkimisen, diagnosoinnin sekä potilaiden hoitamisen nopeutu-miseen.
”Se vähän surettaa nykyisin, koska tuntuu, että kanssakulkemiseen annetaan yhä vähemmän ja vähemmän aikaa.”
RIITTÄMÄTTÖMYYDEN KOKEMUKSET olivat lääkäreille tuttuja heidän pohtiessaan teemaa monelta kannalta - riittämätöntä osaamista, riittämätöntä ymmärrystä, riittämättömiä ajallisia tai taloudellisia resursseja, työn ja perheen yhdistämisen aiheuttamaa riittämättömyyttä sekä riittämättömyyttä esihenkilönä, ihmisenä ja lääkärinä. Oman riittämättömyyden hyväksyminen ja nöyryys työtä kohtaan koettiin olevan osa lääkäriyttä. Esihenkilö kokee riittämättömyyttä, kun henkilökuntaa ei ole riittävästi tai aikapaine työn hoitamiselle on liian tiukka. Pohdiskelija miettii valintojaan uransa varrella ja sitä, onko ollut riittävän hyvä lääkäri, riittävästi läsnä perheelleen tai onko riittävä tarpeeksi hyvä.
”Meidän pitää pystyä hyväksymään, että joskus tie tulee päähänsä ja ihminen on vanha ja saa kuollakin.”
LÄÄKETIETEEN JA HOITOMAHDOLLISUUKSIEN KEHITTYMINEN koetaan mielekkääksi osaksi terveydenhuollon muutosta. Profession edustaja miettii eutanasian mahdollisuutta lääkärinä ja ajattelee lääkärinvalassa kuvatun potilaan edun olevan yhä vähemmän mustavalkoinen. Hän pohtii sitä, onko hoitaminen aina potilaan edun mukaista vai voisiko eutanasia olla armollisempaa tilanteessa, jossa potilaan vaikeita oireita ei pystytä enää lievittämään. Kannanottaja pohtii, onko lääketieteen kehitys ajanut terveydenhuollon sellaiseen tilanteeseen, jossa vanhakaan ei saa enää kuolla, kun hoitomahdol-lisuudet ovat parantuneet ja laajentuneet.
 |
| Kuva: Erikoislääkäreiden identiteettinarratiivit ja niiden ajassa muuttuva olemus |
”Aina ei voi auttaa, mutta sekin riittää, että istuu ja kuuntelee ja miettii yhdessä, että miten tässä pitäisi mennä eteenpäin.”
LÄÄKÄRINVALA JA ETIIKKA eivät näyttele tiedostetusti suurta roolia erikoislääkäreiden arjessa. Kuitenkin heidän puheestaan käy selkeästi ilmi, että niistä johdetut ydinarvot kohtaaminen ja auttaminen sekä potilaan parhaaksi toimiminen ovat kiistatta kiintein osa lääkäreiden identiteetin ydintä. Kohtaaja on ennen kaikkea auttaja, lohduttaja ja kulkee potilaan mukana.
Outi Rauma opiskelee johtamisen maisteriohjelmassa Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekun-nassa. Kirjoitus on “Kohtaamista ja eettistä pohdintaa. Erikoislääkäreiden identiteetin muutos ajassa” - nimiseen pro graduun liittyvä kypsyysnäyte.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.