Kasvunjälkeinen kestävä talous tulevaisuuden taloutena

Nykyinen vihreää kasvua tavoitteleva talousjärjestelmä ei ota huomioon talouskasvun ekologista ja sosiaalista kestämättömyyttä. Sen vuoksi tarvitaan uudenlaista talousajattelua. Pro gradu -tutkielmassani selvitin, minkälaisia vaihtoehtoja talouskasvuun nojaavalle uusliberalistiselle ja kapitalistiselle talousmallille löytyy ekologisen taloustieteen ja poliittisen talouden kirjallisuudesta. Tutkimukseni tulokset esittävät kasvunjälkeisten talousmallien, kuten hyvinvointitalouden, tarjoavan mahdollisuuden talousjärjestelmän kestävyysmurrokseen kohti kestävää hyvinvointia tavoittelevaa taloutta.


Kuva: Canva-kuvapankki.

Kestävän talouden tutkimuksessa korostuu talouskasvukriittinen tutkimus

Talouskasvusta tuli tärkeä poliittinen tavoite vasta toisen maailmansodan jälkeen yhteiskuntien jälleenrakennuksen aikaan. Jo siitä asti sitä on kritisoitu talouden tavoitteena, mutta laajemmin 1970-luvulta lähtien, samalla kun ekologinen taloustiede tieteenalana vahvistui.

Yksi vihreän kasvun merkittävimmistä harhaluuloista on talouskasvun ja sen ulkoisvaikutusten välisen riippuvuussuhteen katkaisemisen eli irtikytkennän mahdollisuus. Tämä tarkoittaa, että päästöt ja materiaalien ja energian käyttö vähenisivät samaan aikaan, kun talous kasvaa. Tällä hetkellä nykyiset päästöjen vähennykset ole lähelläkään riittävää tasoa esimerkiksi EU:n Agenda 2030- tai Fit For 55 -päästötavoitteiden saavuttamiselle ja materiaalien käyttö on itse asiassa vain kasvanut. Globaali pohjoinen on vastuussa jopa 92 % globaaleista hiilidioksidipäästöistä, jotka ylittävät planetaariset rajat.

Talouskasvu myös ylläpitää rakenteellista epätasa-arvoa. Maailmanlaajuisesta varallisuuden kasvusta on hyötynyt suhteessa eniten rikkaat ja erityisesti väestön ylin 1 % eli multimiljonäärit. He ovat lunastaneet 38 % kaikesta 1990-luvun puolivälin jälkeen kertyneestä lisävarallisuudesta, kun alin 50 prosenttia väestöstä on saanut tästä vain 2 %. 

Nykyään kestävyystavoitteiden eteenpäin vieminen useimmiten pysähtyy niiden ristiriitaisuuteen valtion yleisen talouskasvuorientaation ja -tavoitteen kanssa. 


Kasvunjälkeinen kestävän talouden tutkimus pohjautuu ekologiseen taloustieteeseen

Nykyinen syvien ja yhteen kietoutuneiden kriisien aika luo painetta syvälle paradigman muutokselle eri puolilla yhteiskuntia kohti kestävää hyvinvointia planetaarisissa rajoissa. Ekologinen talous perustuu tähän tavoitteeseen. Kestävä hyvinvointi käsittää hyvinvoinnin globaalista näkökulmasta käsin ottaen järjestelmällisesti huomioon ympäristön sekä sukupolvien välisen hyvinvoinnin ja perustarpeet.

Ekologisen taloustieteen tutkijoita yhdistää käsitys taloudesta osana yhteiskuntaa ja yhteiskunta laajemmin osana ekosysteemiä. Ekologinen taloustiede tarkastelee taloutta fysiikan lakeihin perustuvan yhteiskunnallisen aineenvaihdunnan eli materiaalien ja energian käytön näkökulmasta. Luonnon ja yhteiskunnan välinen aineenvaihdunta alkaa siitä, kun ihmiset louhivat tai muuten ottavat luonnon resursseja omaan käyttöönsä, ja loppuu siihen, kun ne heitetään pois jätteenä, päästöinä tai jäännöksinä. Esimerkiksi kohtuutaloudessa tavoitellaan yhteiskunnallisesti materiaalien ja energian käytön radikaalia vähentämistä. Sen tavoitteena on lopettaa ylikulutukseen ajava talouden kasvulogiikka ja ohjata kaikki taloudellinen toiminta kohtuullisuuteen. 

Sosioekologinen taloustiede nostaa sen sijaan talouden sosiaalisen ulottuvuuden talouden ekologisen ulottuvuuden rinnalle. Tämä tarkoittaa talouden erilaisten instituutioiden, kuten rahan, hinnoittelun ja markkinoiden kriittistä tarkastelemista osana taloutta ja sen kestävyyttä ohjaavina voimina. Tavoitteena sosioekologisessa taloudessa on markkinoiden roolin vähentäminen sekä kokonaisvaltainen talouden institutionaalinen muutos kestävyysmurrosta ajavana voimana.

 

Suomi on ollut mukana edistämässä hyvinvointitaloutta niin kansallisella kuin EU:nkin tasolla

Hyvinvointitaloutta pidetään ensimmäisenä kasvunjälkeiseen talouteen pohjautuvana kestävän talouden aloitteena, joka on saanut useiden kansallisten valtioiden samoin kuin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n tuen kasvunjälkeisen agendan saavuttamiseksi. 

Hyvinvointitalousverkosto WEAll (Wellbeing Economy Alliance) kokoaa yli 400 organisaatiota ja yhteisöä yhteen. Lisäksi hyvinvointitaloutta edistävä kansallisten hallitusten välinen verkosto WEGo (Wellbeing Econonomy Governments), johon myös Suomi kuuluu, tavoittelee hyvinvoinnin tuomista politiisen päätöksenteon ytimeen sen kaikilla tasoilla. 

Suomi on kansallisesti edistänyt hyvinvointitaloutta sekä ollut edistämässä hyvinvointitaloutta EU-tasolla esimerkiksi hyvinvointivaikutusten arvioinnin ja hyvinvointilähtöisen politiikan ohjaamiseen tarkoitettujen hyvinvointimittaristojen kehittämisellä. 

---

Blogitekstin kirjoittaja Heli Turtinen opiskelee johtamisen maisteriohjelmassa Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Kirjoitus on kypsyysnäyte, joka liittyy hänen pro gradu -tutkielmaansa: Kasvunjälkeinen kestävä talous.

Kommentit

Suositut tekstit