Tiedekeskusperustainen oppimispolku yhteistyössä Arktisen keskuksen kanssa
Bloggauksen kirjoittajat Reetta Kuusela ja Sanna Alanenpää opiskelevat Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa luokanopettajaksi. Kirjoitus on Oppimispolku tiedekeskusympäristössä: opiskelusisältönä Arktisen alueen elämä -nimiseen pro graduun liittyvä kypsyysnäyte.
Pro gradu -tutkielmassamme tutkimme oppimispolun vaikutuksia oppilaiden oppimiseen. Teimme tiivistä yhteistyötä Arktisen keskuksen kanssa, joka toimii osana Lapin Yliopistoa. Saimme käytännön toteutukseen todella runsaasti apua Arktisen keskuksen Jonna Katajamäeltä.
Opiskelemme molemmat luokanopettajiksi ja meillä on sivuaineena ympäristöoppi. Halusimme, että pro gradu -tutkielmamme liittyy johonkin ympäristöopin oppisisältöön. Tämän lisäksi kriteereihimme kuului, että toteutuksen pitäisi sisältää jotakin käytännönläheistä toimintaa. Otimme yhteyttä Arktisen keskuksen Jonna Katajamäkeen. Mietimme, miten voisimme hyödyntää tiedekeskusympäristöä. Hyvin pian päädyimme valitsemaan aiheeksi elämän Arktisella alueella.
Arktisella keskuksella on valmiina oppimispolkuja, joita opettajat voivat luokkansa kanssa hyödyntää. Meillä oli kuitenkin selkeä kuva siitä, millaisia aihe- ja oppisisältöjä haluamme oppimispolkuun sisällyttää, joten päädyimme luomaan koko oppimispolun tehtävät itse. Aluksi oppilaat tekivät koululla oman opettajan johdolla alkukartoituskyselyn, jonka avulla saimme tietoa oppilaiden lähtötasosta. Tämän jälkeen oppilaat tulivat opettajan johdolla Arktiseen keskukseen, jossa oppimispolun tehtävät suoritettiin. Oppimispolku kesti 90 minuuttia, josta 45 minuuttia käytimme itse oppimispolkuun ja toiset 45 minuuttia pirtanauhan valmistamiseen. Tiede-keskusvierailun jälkeen kävimme koululla teettämässä oppilaille loppukartoituksen, jotta pystyimme vertailemaan tapahtunutta oppimista.
Oppimispolun tehtävät muodostettiin siten, että elämä Arktisella alueella tuli tutuksi useasta näkökulmasta. Tehtävät koskivat Arktisen alueen alkuperäiskansoja, asumista, liikkumista, vaatetusta, Arktisen alueen sijaintia sekä luontoa ja eläimiä. Oppimispolun tehtäväosuus toteutettiin viuhkasuunnistuksena siten, että toinen meistä pysyi sovitussa lähetyspaikassa ja ohjasi oppilasparit aina seuraavalle rastille vihjekuvien perusteella. Näin ollen pystyimme seuraamaan, että mikään rasteista ei ruuhkaudu. Toisen ollessa vastuussa viuhkasuunnistuksesta, toinen kiersi auttamassa rasteilla.
Oppimispolun toisena osana halusimme toteuttaa jotakin konkreettista, mikä jäisi oppilaille muistoksi oppimispolulla käymisestä. Päädyimme valmistamaan oppilaiden kanssa pirtanauhoista tehdyt avaimenperät. Pirtanauhat esiintyvät kaikkien Arktisen alueen alkuperäiskansojen kulttuurissa, joten se oli looginen valinta myös tästä näkökulmasta. Olimme etukäteen valmistelleet oppilaille materiaalit valmiiksi ja vuorottelimme myös pirtanauhan vetovastuuta keskenämme. Olimme valinneet pirtanauhojen värit valmiiksi ja jokainen oppilas valmisti sinipunaisen pirtanauhan. Päädyimme näihin väreihin, sillä ne esiintyvät Saamen lipussa. Pirtanauhoja varten saimme pirtalaudat ja kudontakävyt yliopistolta lainaan.
Oppimispolun luominen itse vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Ensin pitää miettiä idea siihen, mitä kaikkea haluaa polun käsittelevän. Tämän jälkeen pitää löytää sellainen ihminen, joka auttaa käytännönjärjestelyissä ja tuntee rakennuksen, sekä näyttelystä löytyvät osat. Oppimispolun tehtävien rakentaminen vaatii useita vierailuja tiedekeskuksessa ja perehtymistä aiheeseen sekä näyttelyyn. Pitkin matkaa joutuu tekemään karsintaa sen suhteen, mitä oppimispolkuun sisällyttää ja mitä ei. Tehtävätyyppien tulee myös olla tarpeeksi monipuolisia, jotta oppilaiden mielenkiinto ja motivaatio säilyvät koko vierailun ajan. Oppimispolun tekeminen alusta alkaen itse on kuitenkin kannattavaa, koska silloin ei tarvitse tehdä kompromisseja oppisisältöjen suhteen. Näin ollen kokonaisuus on ehjä ja tehtävien välille voi rakentaa yhteyksiä, jotka tukevat toinen toisiaan.
Reetta Kuusela ja Sanna Alanenpää
Kasvatustieteiden tiedekunta
Luokanopettajakoulutus
Pro gradu -tutkielmassamme tutkimme oppimispolun vaikutuksia oppilaiden oppimiseen. Teimme tiivistä yhteistyötä Arktisen keskuksen kanssa, joka toimii osana Lapin Yliopistoa. Saimme käytännön toteutukseen todella runsaasti apua Arktisen keskuksen Jonna Katajamäeltä.
Opiskelemme molemmat luokanopettajiksi ja meillä on sivuaineena ympäristöoppi. Halusimme, että pro gradu -tutkielmamme liittyy johonkin ympäristöopin oppisisältöön. Tämän lisäksi kriteereihimme kuului, että toteutuksen pitäisi sisältää jotakin käytännönläheistä toimintaa. Otimme yhteyttä Arktisen keskuksen Jonna Katajamäkeen. Mietimme, miten voisimme hyödyntää tiedekeskusympäristöä. Hyvin pian päädyimme valitsemaan aiheeksi elämän Arktisella alueella.
Arktisella keskuksella on valmiina oppimispolkuja, joita opettajat voivat luokkansa kanssa hyödyntää. Meillä oli kuitenkin selkeä kuva siitä, millaisia aihe- ja oppisisältöjä haluamme oppimispolkuun sisällyttää, joten päädyimme luomaan koko oppimispolun tehtävät itse. Aluksi oppilaat tekivät koululla oman opettajan johdolla alkukartoituskyselyn, jonka avulla saimme tietoa oppilaiden lähtötasosta. Tämän jälkeen oppilaat tulivat opettajan johdolla Arktiseen keskukseen, jossa oppimispolun tehtävät suoritettiin. Oppimispolku kesti 90 minuuttia, josta 45 minuuttia käytimme itse oppimispolkuun ja toiset 45 minuuttia pirtanauhan valmistamiseen. Tiede-keskusvierailun jälkeen kävimme koululla teettämässä oppilaille loppukartoituksen, jotta pystyimme vertailemaan tapahtunutta oppimista.
Oppimispolun tehtävät muodostettiin siten, että elämä Arktisella alueella tuli tutuksi useasta näkökulmasta. Tehtävät koskivat Arktisen alueen alkuperäiskansoja, asumista, liikkumista, vaatetusta, Arktisen alueen sijaintia sekä luontoa ja eläimiä. Oppimispolun tehtäväosuus toteutettiin viuhkasuunnistuksena siten, että toinen meistä pysyi sovitussa lähetyspaikassa ja ohjasi oppilasparit aina seuraavalle rastille vihjekuvien perusteella. Näin ollen pystyimme seuraamaan, että mikään rasteista ei ruuhkaudu. Toisen ollessa vastuussa viuhkasuunnistuksesta, toinen kiersi auttamassa rasteilla.
Oppimispolun toisena osana halusimme toteuttaa jotakin konkreettista, mikä jäisi oppilaille muistoksi oppimispolulla käymisestä. Päädyimme valmistamaan oppilaiden kanssa pirtanauhoista tehdyt avaimenperät. Pirtanauhat esiintyvät kaikkien Arktisen alueen alkuperäiskansojen kulttuurissa, joten se oli looginen valinta myös tästä näkökulmasta. Olimme etukäteen valmistelleet oppilaille materiaalit valmiiksi ja vuorottelimme myös pirtanauhan vetovastuuta keskenämme. Olimme valinneet pirtanauhojen värit valmiiksi ja jokainen oppilas valmisti sinipunaisen pirtanauhan. Päädyimme näihin väreihin, sillä ne esiintyvät Saamen lipussa. Pirtanauhoja varten saimme pirtalaudat ja kudontakävyt yliopistolta lainaan.
Oppimispolun luominen itse vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Ensin pitää miettiä idea siihen, mitä kaikkea haluaa polun käsittelevän. Tämän jälkeen pitää löytää sellainen ihminen, joka auttaa käytännönjärjestelyissä ja tuntee rakennuksen, sekä näyttelystä löytyvät osat. Oppimispolun tehtävien rakentaminen vaatii useita vierailuja tiedekeskuksessa ja perehtymistä aiheeseen sekä näyttelyyn. Pitkin matkaa joutuu tekemään karsintaa sen suhteen, mitä oppimispolkuun sisällyttää ja mitä ei. Tehtävätyyppien tulee myös olla tarpeeksi monipuolisia, jotta oppilaiden mielenkiinto ja motivaatio säilyvät koko vierailun ajan. Oppimispolun tekeminen alusta alkaen itse on kuitenkin kannattavaa, koska silloin ei tarvitse tehdä kompromisseja oppisisältöjen suhteen. Näin ollen kokonaisuus on ehjä ja tehtävien välille voi rakentaa yhteyksiä, jotka tukevat toinen toisiaan.
Reetta Kuusela ja Sanna Alanenpää
Kasvatustieteiden tiedekunta
Luokanopettajakoulutus
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.