Akateemisen vapauden illuusio?

Ensimmäinen puolivuotinen opintoja takana ja mitä siitä jäikään käteen? Päällimmäisenä mielessäni on liike, liikkuminen. Tuntuu, kuin olisin ollut koko syksyn jatkuvasti matkalla jonnekin – joko yliopistolle, kuntosalille, ruokakauppaan, Rovaniemen opiskelijasoluuni tai kotiin Kajaaniin. Koska teollisen muotoilun koulutusohjelmassa on kursseilla 80%:n läsnäolopakko, niin yliopistolle tuli kieltämättä kuljettua usein. Monilla muilla aloilla opiskelu onkin itsenäisempää ja villeimmät tarinat kertovat ihmisten suorittaneen tutkintoja jopa Helsingistä käsin – kunhan lensivät aina tentteihin Rovaniemelle.

Koska minulla on jo aiempi ammattikorkeakoulututkinto, ei 80%:n läsnäolopakko tuntunut itselleni lainkaan oudolta, niinhän se oli edellisissä opinnossanikin. Tämän sanottuani, olin kuitenkin hieman yllättynyt siitä, kuinka paljon aikaa teollisen muotoilijan opinnot oikeasti vievät.
Pahimpina Parhaimpina viikkoina luentoja ja kursseja saattaa olla joka päivä maanantaista perjantaihin, jonka lisäksi itsenäistä työtä on kurssista riippuen tuntitolkulla. Tehtäviin käytetty aika riippuu toki paljon omasta motivaatiosta ja se taitaakin olla itselleni se merkittävin ero aiempaan: tätä minä haluan oikeasti tehdä.

Tällaisina päivinä se yliopistolle käveleminen tuntuu kyllä erittäin mieluisalta

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että on meillä ollut paljon myös niitäkin viikkoja, jolloin opetusta on vain alkuviikosta ja siitä olen kyllä enemmän kuin onnellinen. Viiden tunnin matka sinne Kajaanin kotiin kun ei viikoittain houkuta pelkän lyhyen viikonlopun takia. Toki ihmiset kokevat asiat eri tavoin ja uskoisinkin monen opiskelutoverini olevan eri mieltä kanssani opintojemme raskaudesta. Näin toista tutkintoa opiskelevana ammatinvaihtajana olenkin huomannut, että suhtautumiseni opintoihin –  ja oppimiseen ylipäätään – on täysin erilaista kuin monilla vuosia nuoremmilla ryhmäläisilläni. Minä vielä satun olemaan erittäin tunnollinen opiskelija ja innostuksissani valitsin jo heti ensimmäiselle syksylle ylimääräiseksi maisterivaiheen sivuainekurssinkin. Ja niin, suoritinhan minä syksyllä myös sivutoimisia sisustussuunnitteluopintoja Ouluun.

Ehkä se kiire ja liikkeen tuntu ei siis johtunutkaan täysin muotoiluopinnoista. Siitä huolimatta, se paljon puhuttu akateeminen vapaus taitaa taidealoilla jäädä vain huhupuheeksi.

-Johanna

//

The first semester is over and what are my overall feelings about it? The main thing for me is movement. I feel like I’ve been constantly on the move to somewhere – to the university, to the gym, to the grocery store, to my student apartment in Rovaniemi or to my home in Kajaani. Our Department of Industrial Design has a compulsory attendance of 80% in courses so I really did go to the university quite often. Although I’ve been used to the compulsory attendance in my previous studies, I was in fact quite surprised how much time the industrial design studies actually take. In some weeks, we might have lectures from Monday to Friday and addition to that a lot of independent work. Of course, the amount of time you spend on the assignments depends on your motivation and that is the biggest difference for me compared to my earlier studies: this is what I really want to do.

And, to be honest, we’ve had a lot of those weeks too where most of the week has been independent work. That is why I would assume that most of my stablemates would disagree with me about the hardness of the studies. Being a bit older and doing my second degree, I have noticed that my attitude towards studying and learning is much different from most of my classmate’s attitude. I also happen to be a very conscientious student and I even took one extra course for the fall semester. Having said all that, I still believe that the much spoken academic freedom appears to be a rumor in the Faculty of Art and Design.

-Johanna