Opiskelijan tuet leikkurissa

Opiskelijoihin kohdistuvista kiristyksistä lukiessa ei voi kuin olla onnellinen siitä, että omat opinnot ovat loppusuoralla, eikä kärvistelyä toivon mukaan ole enää kuin vuoden verran jäljellä. Omalla kohdallani ei kuitenkaan voi rehellisyyden nimissä puhua kärvistelystä, sillä kuulun siihen onnelliseen joukkoon, joka on onnistunut saamaan opintoihin sopivaa osa-aikatyötä, jonka turvin elää ja olla. Siitä huolimatta lainamittari on tapissa, ja kuukausittain tipahtavat tukieurot otetaan kiitollisesti vastaan.

Uusimpana muutoksena opiskelijat siirtyvät ensi vuonna asumislisän piiristä saamaan yleistä asumistukea. Yli puolelle opiskelijoista muutos on tervetullut, sillä aikaisempi asumislisä on kattanut maksimissaan noin 200 euroa. Kolmannekselle opiskelijoista tämä tieto on kuitenkin nostattanut tuskanhikeä, sillä sosiaali- ja terveysalan kattojärjestön SOSTE:n mukaan lähes 50 000 opiskelijaa on jäämässä kokonaan vaille tukea. Tämä tarkoittaa noin neljäsosaa kaikista opiskelijoista. Valtaosa vaille tukea jäävistä on perheellisiä opiskelijoita, sillä puolison tulot vaikuttavat yleisen asumistuen määrään. Ja eikä tässä vielä kaikki, toteaisi ostos-tv:n kuuluttajaääni; korkeakouluopiskelijoiden huikean ostovoimaisesta opintotuesta leikataan ensi vuoden elokuussa 86,72 euroa. Tämä voi siis tarkoittaa perheellisten opiskelijoiden lompakossa lähes 300 euron kuukausittaista katoa. Toki on ymmärrettävää, että puolison tulojen tulee vaikuttaa tukiin, mutta olettaisin, etteivät perheelliset opiskelijat tähänkään mennessä ole kissanpäiviä viettäneet. Onneksi kokonaiskuva asiaan on myönteinen, sillä varsinkin kalliiden vuokrien Helsingissä siirtyminen yleiseen asumistukeen auttaa merkittävästi opiskelijoita. Tämäkään ei kuitenkaan tule ilman muttaa: yleistä asumistukeakin leikataan vuoden alussa, joten sitä nyt nauttivat pääsevät maksumiehiksi tukea tulevaisuudessa saavien opiskelijoiden onnelle.

Omakohtaisesti muutos ei juurikaan vaikuta, sillä vaikka olenkin perheellinen, asumme puolisoni kanssa periaatteessa erillään johtuen siitä, että opiskelen toisella paikkakunnalla. Opintorahan laskemiseen ja lainan painottamiseen suhtaudun varovaisen optimistisesti, sillä (puuta koputtaen) uskon, että opintojen jälkeen minua odottaa työelämä, ja pystyn työlläni lainani lyhentämään. Sillähän köyhyydessä räpiköivä opiskelija onkin voinut lohduttautua – opiskelu on väliaikaista, ja siitä siirrytään työelämään ja korkeampaan elintasoon. Valitettavasti tämä ei nykypäivänä välttämättä ole kaikkien kohdalla todellisuutta, ja velvoittaminen lainaan voi syöstä monet vaikeuksiin.

Suuntaus on huolestuttava, sillä leikkaukset kohdistuvat yhteen köyhimmistä kansanosista, ja tällä voi olla kauaskantoiset vaikutukset. Jo nyt opiskelu on riskin ottamista; ei voi tietää, millaista työmarkkinoiden kysyntä on siinä vaiheessa, kun viimein maisterin paperit kätösiinsä saa. Tulevaisuudessa tätä riskiä saatetaan punnita todella tarkkaan, ja voi olla, etteivät kaikki ole sitä valmiita ottamaan. Monesti mollattu ja laiskottelustakin syytetty opiskelija laskee huolellisesti joka euron ja painaa keskivertotyöviikon mittaisia rupeamia yliopistolla. Yhtäkään laiskottelijaa ja tukien nostajaa en ole korkeakouluopiskeluvuosieni aikana tavannut – päinvastoin.

Toivon, ettei nykyinen kehityssuunta edesauta koulutuksen periytyvyyttä. Vielä nykyäänkin suomalaisilla on ollut lähes tasavertaiset mahdollisuudet opiskella mille alalle tahansa, jos omat rahkeet siihen vain riittävät. Nykypäivän ja tulevaisuuden opiskelijat ovat niitä, jotka tämän maan tulevaisuudessa perivät ja ottavat hoitaakseen; tämä tuntuu monesti unohtuvan.

Mutta eipä vaivuta synkkyyteen näin joulun alla. Opiskelija on kekseliäs ja aikaansaava olento. Se keksii keinot ja toivottavasti kestää päähän potkimisen, koska mikään muukaan ei auta. Korinttolaiskirjettä hieman lainatakseni: ”Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”

//

Students are under a lot of pressure these days. Even though they receive benefits, the benefits have been cut due the financial circumstances. I am a little bit relieved that I am almost done with my studies.

The last turn of events was that the students will start to receive common housing benefits next year, which can lead to situation where a student living with a spouse will not receive any benefits due the income of the spouse. The government is also cutting 25 percent from the student benefits. It was never easy to be a student, but for now on it will be even harder.

I am a little worried with the current development. In the contemporary Finland it has been possible to study whatever you like without your background affecting your possibilities to study. Will this recent development lead to inequality? I certainly hope not.

- Matias

Vaikka tämänkertainen blogitekstini olikin ehkä hieman synkkä, haluan kuitenkin tämän kuvan myötä toivottaa kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista joulua!