Soluasuminen - uhka vai mahdollisuus?

Saadessani tiedon yliopistoon hyväksymisestä, alkoi armoton asunnon etsintä Rovaniemeltä. Kriteerini olivat halpa, halpa ja halpa, minulla kun on se omakotitalokin siellä Kajaanissa. Ilmoittauduinkin ensi töikseni DASin  asuntojonoon, jonka lisäksi etsin asuntoa myös yksityisiltä. (Halvat) asunnot tuntuivat kuitenkin olevan kiven alla ja opintojen alun lähestyessä, meinasi paniikki iskeä. Olinkin melkoisen onnekas, kun viikkoa ennen h-hetkeä, sain puhelun DASilta - kahden hengen solussa olisi vapaana huone. Hyväksyin tarjouksen empimättä, vaikka mielessäni kummitteli ajatus sarjamurhaaja kämppiksestä. Minulla ei toki ollut aiempaa kokemusta soluasumisesta, mutta mieleeni on piirtynyt elävästi isosiskoni opiskeluaika ja hänen kaiken kirjavat asuintoverinsa. Jännitinkin koko muuttopäivän kämppikseni tapaamista, mutta turhaan, hän ei ollut kotona. Kului useampi päivä ja säpsähdin jokaista käytävästä kuuluvaa oven avausta. Häntä ei kuitenkaan alkanut kuulua, joten laitoin DASille sähköpostia asiasta. Muutaman päivän kuluttua sainkin viestin kämppikseltäni: hän oli tulossa viikon päästä ja odotti jo kovasti tapaavansa minut.

Viikko kului ja eräänä päivänä kotiin tullessani, eteiseen oli ilmestynyt vieraita vaatteita. Jännitys nosti jälleen päätään, vihdoin tapaisin hänet. Turhaan olin kuitenkin jännittänyt, kämppikseni osoittautui mahtavaksi. Hän on sopivan puhelias, huumorintajuinen ja mukava ja mikä parasta, hän leipoo. Meillä siis tuoksuu usein hyvältä eikä satunnaisesti saamani maistiaisetkaan ole varsinaisesti haitanneet. Vaikka emme vietä yhteisiä leffailtoja emmekä hengaile toistemme huoneissa, on mielestäni ollut mukavaa, että kotona on joku toinenkin. Sitä on melkeinpä alkanut iltaisin jo odottaa, että toinen tulee pimeästä kotiin. Minulla onkin ollut onni tutustua jälleen uuteen ihanaan ihmiseen, tuskin kellään meistä on liikaa verkostoa ympärillään. Harmitukseni olikin suuri, kun kämppikseni kertoi muuttavansa joulukuussa pois. Voiko minulla muka käydä seuraavan kanssa yhtä hyvä tuuri?

-Johanna

//

For the first time ever, I’m living in a 2-room shared apartment in DAS and to be honest, I was very nervous about sharing an apartment with a stranger. Luckily, my roommate turned out to be great. She’s talkative and nice, she has a good sense of humour and best of all, she bakes. So quite often our apartment smells delicious. Unfortunately, she’s moving out in December. I doubt I will be as lucky again.

-Johanna