Kun värittämisestäkin tulee vaikeaa

En koskaan ole ollut mikään piirtäjä ja monet minut tuntevat yllättyivätkin päästessäni opiskelemaan teollista muotoilua, yllättihän se jopa itsenikin. Olen toki taiteellinen ja luova, mutta en kuitenkaan siinä perinteisessä merkityksessä. Minä en maalaa, en lausu runoja, enkä soita pianoa. Olen kuitenkin tehnyt kotiimme kuormalavoista sohvapöydän, metalliputkesta ja kettingistä vaaterekin ja betonista muun muassa kynttilänjalkoja. Lisäksi onnittelu- ja joulukortit ovat aina itse tehtyjä ja viime vuonna tuli näprättyä myös muutama joululahja. Ja olenhan minä tanssinut balettiakin, kunnes lääkäri sen kielsi rikkoutuneiden polvien vuoksi. Väittäisin myös ymmärtäväni jotakin väreistä, sommittelusta, valokuvauksesta ja kirjoittamisesta. Tämän kaiken sanottuani, koin olevani maailman epätaiteellisin ihminen aloittaessani Visualisoinnin perusteet -kurssin. Viikon mittainen intensiivikurssi pelkkää piirtämistä.

Puhuimme perspektiivistä ja siitä, kuinka ehdottoman tärkeää sen osaaminen on teolliselle muotoilijalle. Yhden pakopisteen järjestelmässä olin jo vaikeuksissa, puhumattakaan kahdesta tai kolmesta pakopisteestä. Geometria onkin aina ollut minulle vaikeaa eikä oikean näköisiä kuutioita tunnu syntyvän millään, edelleenkään. Ja kun tehtäväksi tuli piirtää rekka valkokankaalle heijastetusta mallista, olin valmis lyömään hanskat tiskiin. Mieleeni hiipikin suunnaton epävarmuus – onkohan minusta sittenkään muotoilijaksi?

Kyllähän sen nyt rekaksi tunnistaa, mutta tämä tuskin tulee päätymään portfoliooni...

Samaisella kurssilla tutustuin myös ensi kertaa markkereihin. Koskaan en ollut kyseisiä kyniä edes nähnyt saatikka niillä piirtänyt. Lyijy- ja kuitukyniin tottuneena ihmisenä, paksulla tussilla piirtäminen tuntui täysin luonnottomalta. Onneksi harjoittelimme niiden käyttöä yhdessä, aina värittämisestä alkaen. Enpä ollut tajunnutkaan, kuinka iso merkitys valitulla väritystekniikalla on kuvan kokonaisilmeeseen. Ja ei, eri tekniikoiden harjoittelu ei todellakaan ollut helppoa.

Pahimmasta epätoivon kuopasta on onneksi jo noustu ja oma piirtäminen paranee kerta kerralta, vaikken siitä erityisemmin edelleenkään nauti. Täytyisi vain löytää motivaatiota piirtämisen harjoitteluun intensiivikurssin jälkeenkin, piirtäminen kun on kuulemani mukaan muotoilijan tärkein työkalu. Suosittelenkin kaikkia muotoilijoiksi haluavia aloittamaan piirtämisharjoittelun jo nyt (ja mielellään niillä markkereilla), saatatte päästä asiassa huomattavasti allekirjoittanutta helpommalla.

-Johanna

//

Drawing is definitely not my cup of tea. I have never really done it but as it turned out, as an industrial designer, I should be able to draw anything I can imagine. So I have been in over my head in our intensive course about drawing. But as they say, practice makes perfect. So I really need to find motivation and start learning. So if you are dreaming of becoming an industrial designer, I strongly recommend that you start to draw. Preferably with marker pens.

-Johanna